Minulla ei ole oikeastaan mitään selkeää muistikuvaa kanskoulun ensimmäiselle luokalle menosta..............Kouluun oli matkaa parisen kilometriä. Naapurin Nikke aloitti koulun samaan aikaan, joten kuljimme yhdessä kai ensimmäiset kuukaudet. Muutaman kuukauden kulutua Nikkeä alkoi hävettämään kulkea kanssani ja lähellä koulua , Vaarin kämpän" vierustalla sain seisoskella jonkin aikaa ja odottaaa Niken pääsevän pihaan. Vasta sitten sain jatkaa matkaa "muka" yksintulleena.
Luokkahuoneessa oli pönttömmuuri, jossa oli tuli, joten talvisinkaan ei tarvinnut palella.
Luokkahuoneessa oli kolme ensimmäistä luokkaa yhdesä, joten samalla opettajalla oli järjestämistä kaikille opiskelutehtäviä... Opettajana oli mielestäni maailman kaunein nainen, joka vielä tuoksui hyvälle... Vaalea luonnonkihara tukka ja ihana laulunääni.
Muistaakseni minulla oli sininen olkalaukku, joka tuoksui ihanalle nahalle.Laukusssa oli lukukirja, laskentokirja ja vihkot, sekä äidin tekemät eväät. Voipaperin sisään oli kääritty kaksi leipää joiden välissä oli useimmiten juustoa tai paistettu kananmuna. Maitopulloa en kehdannut ottaa , olisi pitänyt juoda pullon suusta ja sitä en osannut. Keittolasa oli töissä Virstaniemen Alama (Alma Jämsen) Aina iloisena ja punaposkisena hän valmisti lämpimän ruuan,. Yleensä se oli velliä, hernekeittoa,makaroonivelliä, ruispuuroa, puolukkapuuroa joskus lihakeittoa, josta en pitänyt.
Keittola sijaitsi saunan eteisessä, joten kovin helppoa se ei ollut. Ei ollut juoksevaa vettä, ei sähköhellaa . Mutta Alma vaan oli nauravainen ja iloinen.
Koulu oli kaksiopettajainen , joten oli ainoastaan Yläkoulun opettaja ja Alakoulunopettaja ja niillä nimillä me kutsuimme opettajapariskuntaa.
Aamu alkoi kynsien tarkastuksella, oliko kaikilla puhtaat kynnenalustat... sitä en pelännyt koskaan , koska olin oppinut pureksiman kynteni lähes vereslihalle lapsena.
Opettaja teki säännöllisin väleinmyös "täisyynin" ja sitä pelkäsin. Jotkut tytötkin joutuivat ajamaan hiuksensa kokonaan pois ja pitivät luokassa sitten myssyä kun hävetti.
Täitä oli suurissa perheissä ja sieltä ne levisivät pipojen joukossa jokapuolelle.
Kerran päässäni oli saivareita.. siis täiden pienokaisia , mutta äitini nerokkaana ja tietävänä ihmisenä hävitti ne parissa päivässä.... päähän sumutettiin DDD:tä, kostutettiin paloöljyllä , kiedotiinn liina päänympäille ja sen jälkeen piti istua tulivalkean edessä kunnes päätä kuumotti ja senjälkeen saunaan. Tämä toistui kahtena päivänä ja täi ongelma oli karkoitettu taas sillä kerrralla.
Aamulla laulettiin virsi ja aloitettiin aapisen luku.
Puoliltapäivin oli ruokailu ja yläkoulun pojat toivat kattilan luokkan, josta opetaja sitten jakoi ruuan jokaiselle. Piti sanoa joko "paljon kiitos" tai "vähän kiitos". Yleensä sanoin vähän kiitos, koska minut oli kai niin opetettu. Usein olisin sanonut "paljon kiitos", mutta pelkäsi ruuan loppuvan kesken.
Ruokarukouksena oli aina "siunaa Herra ruokamme, ole aina luoname"......Aterian jälkeen nousimme kiltisti riviin seisomaan pulpettieme viereen ja yhten ääneen sanoimme "Kiitos Jeesus ruuastamme Amen".
Ulkoiltaessa kaikki opilaat olivat yhdessä ja leikkiminen sujui ihan hyvin ikäersta huolimatta... Muistan kun talvlla en jaksanut potkukelkallan kotiin niin Notkolan Esa lykkäsi minut kelkalla perille. Esa oli pelumyllyssä menettänyt monta sormea,mutte se ketään haitannut. Muistelen aina Esaa lämmöllä , kuinka tämä oli ystävällinen jo lapsena ja on sitä edelleenkin, vaikka harvoin tapaammekin.'
Laskento tuotti minulle erityistä vaikeutta. Ymmärsin , jos oli kaksi kanaa rinnakkain ja vieressä myös kaksi kanaa....mutta päähäni ei mennyt mitä tarkoittaa vänkyrät 2+2, pitäisikö en merkitä jotain.
En vieläkään ymärrä matematiikkaa, mutta jotenkin olen pärjännyt.
Parhain hetki koulussa oli perjantai iltapäivä, jolloin siirryimme alakoululaiset myös yläluokkaan, jossa oli kaikenlaitsta ohjelmaa reilun tunnin. Sitten pääsimme lainaamaan kirjan viikonlopulukemieksi. Yksi ainoa kirja. Valinta oli aina vaikea. Isompien kirjoja ei saanut lainata, mutta satuja ja muuta sellaista. Kaikki kirjat oli päällystetty ruskealla suojapaperila, joten kauniita kansia ei näkynyt,... Ensimmäistä lainamaani kirjaa en muista. Pikku Heidi oli kuitenkin sytyttänyt mielikuvitukseni jo valloilleen.
Jouluksi minulle oli tilattu Nakke Nakuttaja
Ensimmäinen kouluvuosi oli onnelllinen, pieniä murheita sattui ja väsyin aikaisin, joten menin nukkumaa usein joklo 18:00
Kuva muistakseni toiselta luokalta. Olen eturivissä istuva nappulatakkinen, otsatukkainen tummahko tyttö, jolla on tekohymy kasvoilla ja jalkaterät yhdessä... housut olivat muistaakseni skottiruudulliset, punavihreät.....Kiitos Alakoulun opettajalle ja keittäjä Almalle.. Pieni maaseutukoulu oli turvalinen paikka. Mitenkähän nämä suuret yksiköt pystyvät ottamaan huomioon ihmisten erilaisen kehitysvaiheen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti