ETTEI AIKA KULTAISI LIIKAA MUISTOJA

Vuosi 2016 muistuttaa paljon aikaa ennen itsenäistymistämme. Oma lakimme on jäänyt EU-lainsäädännön alle. Perustuslakimme on yksinkertainen ja selvä, mutta siihen on tullut niin paljon asetuksia, jotka ylittävät lain, ettei tavallinen ihminen enää tunnista voimassaolevia sääntöjä perustuslakiimme kuuluviksi.
Vuoden aikana on toistuvasti ollut muutama asia esillä.
Turvapaikanhakijoita saaapui tuhansia jo edellisen vuoden loppupuolella. Asia jakoi kansan mielipiteet kahtia. Oli suvakkeja ja rasisteja, jotka sitten ottivat yhteen mielenilmaisuissa.
Tuntuu jotenkin ihmeelliseltä kuinka valtava kahtiajako olikaan kyseessä. Oli todellista pelkoa ja "pakkosyötettyä" pelkoa. Varmaan jokainen ajatteleva ihminen tietää, että joukossa on monenlaisia ihmisiä, aivan k

kuten meissä kantaväestössäkin.Monien oli vaikea uskoa joukossa olevan lapsiakin eri maista.
Irakista, Afganistanista, Syyriasta,jne. Maahanmuuttovirasto totesi maiden olevan turvallisia joten palautukset alkoivat.
Terroritekoja ympäri Eurooppaa, tavallisten ihmisten tappamista itsemurhaiskujen yhteydessä.
Syyrian sodan jatkuminen ja pohtiminen kenen syytä se on.
Tulitaukoja tehty useita, jotta siviilit saataisiin turvaan, mutta huonolla tuloksella. Mosul ja Aleppo tuhottu lähes maantasalle, eikä kumpikaan maa selviä vuosikymmeniin jaloilleen ilman kansainvälistä apua.
YK:ssa päätettiin ensimmäisen kerran ettei Israel saa laajentaa asutustaan suunnittelemallaan tavalla. USA ei käyttänyt veto-oikeuttaan nyt ensimmäisen kerran kun asiaa on käsitelty.
Krimin kriisi alkoi jo 2014, jonka jälkeen Mustanmeren aseistusta on lisätty, sekä Venäjän että Nato maiden toimesta. Pakotteet Venäjää vastaan kohdistuivat suurimmalta osin Suomeen ja meillä siitä kärsii eniten maidontuottajat. Muutenkin maataloustuottajien ansiot jäävät reilusti alle keskiarvon, suurin osa elää köyhyysrajan alapuolella. esim. tuottaja saa sadastakilosta sianlihaa noin 140e. Tuottajahintojen alhaisuudet taas vaaativat suuria tuotantoyksiköitä, jotka ovat eläimille epämukavia.

.
Talvivaara on pyörinyt lähes päivittäin mediassa. Vesistöjen saastuminen on tosiasia. On kaksi vaihtoehtoa, joko jättää kaivos silleen tai yrittää puhdistaa ja ottaa samalla malmi talteen. Tästäkin ollaan tasantarkkaan erimieltä. Kaivos antaa työtä tuhansille kainuulaisille, jonka myös Lauri Ihalainen totesi eduskunnan kyselytunnilla ja muutamaa vuotta aikaisemmin myös Pekka Haavisto. Kannattaisi pohtia, mitä tapahtuisi, jos jokainen työntekijä poistuisi paikalta ja annettaisiin luonnon hoitaa ajanmyötä virheet. Kyllähän sekin ilmeisesti tapahtuisi???

Pääministeri Juha Sipilä tuli "remmiin" yrittäjä pohjalta ja teki alussa pahojakin virheitä. Demokratia ei toimi "Minä määrään" pohjalta. Näyttäisi kuitenkin että kokemus on opettanut jo muutamia asioita. Kaikkien kokeneiden poisjättäminen hallituksesta oli virhe ja se oli hajoittaa koko puolueen.

Yksi ehkä pahimpia virheitä oli opetusministerin valinta. Kokemus ja tieto puuttuivat. Ideat ovat hyviä, mutta käytännön toteutus on jäänyt hiukan kesken.
Pitkäaikaistyöttömiä on reilusti yli 100 000 ja kaikenkaikkiaan työttömiä on eri laskentamallien mukaan 400 000-500 000. Siis noin 9% työvoimasta.
Tänä vuonna työttömyys on aavistuksen verrran vähentynyt.
Nuorten syrjäytyminen on pahinta. Usko elämään on mennyt. Perheen perustamista ei uskalla ajatellakaan. Tähän syrjäytymiseen on opetusministeri puuttunut ja koulutuspaikkoja on lisätty.
Kuitenkin "satsaus" korkeakouluihin saattaa olla väärä. Tarvitsemme tulevaisuudessa yhä enemmän suorittavan työn tekijöitä, kuten esimerkiksi nyt jo olisi tarvittu Äänekosken biovoimalan rakentamisessa. Siellä on ainoastaan puolet suomalaisia. Miksi näin, eikö meillä ole osaajia sinne?
Syrjäytynyt ei enää uskalla lähteä , vaikka työtä olisi tarjollakin.
Lisäksi erilaiset työharjoittelut katsotaan "orjatyöksi" ja mielipiteitä muokataan sen mukaiseksi.
Vapaaehtoistyö varsinkin katsotaan pahaksi.
Onneksi on runsas joukko nuoria ihmisiä, jotka ovat valmistuneet 2000 vuoden alkupuoliskolla ja sitä ennenkin, eivätkä ole saaneet koulutustaan vastaavaa työtä, mutta menneet "pätkä töihin", silloin kun niitä on tarjolla.
Ehkäpä syrjäytymisen estäminen on tärkeintä, mitä nyt voisi tehdä.
Työajan pidennys, vaikka se on pienikin oli tarpeetonta. Työtahti on liian kova jo muutenkin, joten olisi ollut ehkä viisaampaa lyhentää työaikaa ja palkata siihen muita.
Hallituksen suunnittelemat leikkaukset on toinen toisensa jälkeen peruttu ja se koetaan huonona.
Jos joku asia todetaan huonoksi ja käyttökelvottomaksi, onkin hyvä ettei sitä toteuteta. Siitä kiitos oppositiolla, joka on toiminut niinkuin opposition kuuluukin.
Lapsiperheiden leikkaukset ovat erittäin huono asia, sen vaikutuksia ei vielä tiedetä, mutta pitää nyt muistaa että edellinen hallitus"sixpack" leikkasi lapsilisia yli 8%. Se on tyystin unohdettu.
Velkaantumisen estämiseksi, meidän on saatava vienti vetämään, jos nyt olisi jotain vietävää, ja ellei vietävää ole ja sen kautta tuloja, niin leikkaukset ovat ainoa mahdollisuus saada valtion raha asiat kuntoon....Näinhän joudutaan perheissäkin tekemään? Jätetään yksi siivu makkarasta pois leivän päältä.

Itämeren tilanne on huolestuttava. uutisointien mukaan siellä pyörii jos jonkin maan sukellusveneitä. Ilmatilaloukkauksia on runsaasti. Koneet lentävät "pimeinä" aiheuttaen vaaratilanteita Pääosin koneet ovat YLE:n mukaan venäläisiä, kuten myös sukellusveneet.
Tiedämme toki yhteisistä sotaharjoituksista Natomaiden kanssa, sekä Pohjoismaiden yhteistyöstä. Tähänkin liittyy pienoista paranoijaa, on jahdattu sukelllusveneitä, joita todelisuudessa ei ole ollut olemassakaan. Erimaiden lentokoneita sitävastoin on ollut sisämaassakin.
Puolustusministeri on aika vaitonainen näistä harjoituksista. Asian tietävät varmaan kaikki muut, paitsi suomalaiset. Samoin olisi hyvä, että kerrottaisiin selkeästi missä maissa suomalaiset ovat muissa tehtävissä, kun rauhanturvaajina? Ainakin kurdien sotataitoa on oltu/ollaan opettamassa.
Ei siinä mitään pahaa ole, mutta tieto auttaisi ymmärtämään asioita paremmin. Kurdien tilannehan on surkea, voittaa kumpi puoli tahansa, niin kurdit ovat häviöllä, eikä oman valtion olemassaolo ole mitenkään turvattua.
Onneksi meillä on presidentti, joka EU:n pakotteista huolimatta käy jatkuvaa vuoropuhelua venäjän presidentin kanssa.
Presidentin jatkuvat puheet yhteisöllisyyden synnyttämisestä uudelleen, tulevat kantamaan hedelmää ja sille pohjalle on hyvä rakentaa parempi Suomi, jossa pidetään huoli lähimmäisestä. Korkean tason päättäjien kuuluu luoda olosuhteet ihmisille, mutta jokainen on vastuussa lähiympäristöstään ja jokaisella on lähiympäristö josta huolehtia. Eikä pelkästään ihmiset vaan Suomen kaunis luonto, joka on säilytettävä myös jälkipolville.
Meillä on jo ennen itsenäistymistämme syntynyt kulttuuri, jota ei kannata unohtaa "Pokemon" aikanakaan.
Me olemme luonteeltamme jäyhiä, mutta ulkomailla arvostetaan luotettavuuttamme.
Eivät nämä ole meistä ikuisiksi ajoiksi kadonneeet.
Toivottavasti itsenäisyytemme 100 vuotis juhlavuosi herättää meissä paljon ajatuksia, jotka toteutuvat tekoina ja luovat yhteiskunnan, jossa on jokaisen hyvä elää.

ALAKOULUN OPETTAJA ON POISSA

Nyt ovat molemmat kansakoulu aikaiseni opettajat poissa.
Nuori ja innokas opettajapariskunta oli muuttanut Ruokolan koulun opettajiksi muistaakseni kolme vuotta ennen ensimmäiselle luokalle menoani.
Koulussa ei ollut muita opettajia, joten näiden vastuulle jäi koko kylän kulttuurin "pyörittäminen" lasten opettaminen ja ohjaus.

Pienellä kylällä olin jo oppinut tuntemaan lapsen tasolla tulevan opettajani ja näiden vanhin tytär Tarja oli samanikäinen, mitä oma sisareni, joten en uskoakseni osannut vierastaa, enkä pelätäkkään kouluun menoa.Ilmeisesti olin vieraillut opettajien luona, vaikken selkeästi muista muuta kun jonkun Torstai iltaisin tulevan lasten ohjelman, jota Lahti ei lähettänyt, joten kävimme kuuntelemassa sitä toiselta kanavalta koululla.

En osaa vieläkään ajatella heitä Anna-Liisana ja Jukkana, vaan alakoulun opettajana ja yläkoulun opettajana, joten tässäkin käytän näitä nimityksiä.
Yläkoulun opettaja taisi olla aivan kanta helsinkiläinen ja maalaislapsena koin vähän pelkoa ja kunnioitusta häntä kohtaan, joka taisi ilmentyä syvään niijauksella.
Alakoulun opettaja sitävastoin oli karjalainen, siirtynyt sodan jaloista kotikonnuiltaan pois. Iloisena ja puheliaana en osannut pelätä häntä, eikä ollut mitään aihettakaan. Mielestäni hän oli kaunein ja kiltein ihminen , mitä olin koskaan tavannut. Lisäksi hän tuoksui hyvälle ja talvisin en osannut kun ihailla turkkia, jonkalaista ei "meijän peräsillä" ollut.
Koulussa oli ainoastaan kaksi luokkahuonetta, joten alakoulun puolella oli ensimmäinen, toinen ja kolmas luokka samassa ja yläkoulussa neljännestä seitsemänteen luokkaa samoissa tiloissa.
Vaati aikamoista organisointia yhden ihmisen opettaa montaa eri ikäluokkaa samanaikaisesti.

Kouluun mennessäni se oli suunilleen samassa kunnossa, mitä valmistuneena joskus 1920 luvulla. Jotain pintaremonttia oli tehty ilmeisesti.
Alakoulun nurkassa oli pönttöuuni, joka antoi lämpöä. Keittola sijaitsi saunan eteisessä ja ulkokäymälät rivissä ulkovaraston oikeassa kulmassa.
Olimme kaikki oppilaat kasvaneet kotona vanhempiemme ohjauksen alla, joten nyt varmaan sanottaisiin, että menimme kouluun ilman riittäviä "esivalmisteluja".
Tuntui se kuitenkin riittävän. Siinä me vartuimme yhdessä. Opimme lukemaan ja laskemaan suunilleen saman ikäisinä. Tosin kutomaan en oppinut koskaan, toisin kun luokkatoverini Irma, joka kutoi ihania vaatteita nukelle, jonka jokainen teki itselleen käsityötunnilla. Ainoa jonka taisin saada valmiiksi,oli pesukinnas, koska siihen ei tullut peukaloa. Villamyssystä alakoulun opettaja sanoi sen olevan niin suuren, että olisi sopivampi varmaan meidän Mansikki lehmän päähän.....ja Mansikki oli karjamme suuripäisin.

Koulu alkoi aina aamuhartaudella, sitten alakoulun opettaja tarkisti kädet ja kynnet ja varmaan hiuksetkin. Elettiin aikaa, jolloin täitä ilmaantui joka vuosi, lisäksi käsissä oleva syyhy tarttui helposti.
Joskus joku lapsista ilmestyi kouluun myssy päässään pitäen sitä tunnillakin, eikä kukaan ivannut tai muuten huomauttanut asiasta. Kotona oli ajeltu hiukset kokonaan pois, kun täit olivat vaan lisääntyneet.
Jokaisen piti tehdä itse vohvelikankaalle ruokaliina ja huolehtia sen puhtaudesta. Ruokailuun maito ja leipä tuotiin kotoa ja Alma keittäjä teki saunan eteisessä lämpimän aterian, jonka yläkoulun pojat sitten hakivat luokkaan. Opettaja jakoi ruuan, mutta sitä ennen luettiin ruokarukous, kuten myös ruokailun lopettamisen jälkeen kiitosrukous.
En muista että meille olisi hyviä käytöstapoja senkumemmin opetettu. Alakoulun opettaja antoi esimerkin, jonka me tietenkin maalaislapsina hyväksyimme.
Vanhemman ihmisen tullessa luokkaan piti nousta ylös ja odottaa että vieras istuutuu, jonka jälkeen mekin istuuduimme pulpettiimme.
Vieläkin tapa on selkäytimessä, että kampean itseni kotona ja muuallakin ylös, kunnes huomaan ettei juuri minua vanhempia ole enää olemassakaan.
Alakoulun opettajaa sanoimme usein vahingossa äidiksi, mutta yläkoulun opettajaa emme isäksi, joten jonkinlainen raja siinä tuli vastaan.
Siihen aikaan oli ympäristöoppia ja ainakin nämä tunnit pidettiin ulkona luonnossa, opetellen kasvien tuntemusta, maaperää , siis kaikkea mahdolista.

Tässä Ruokolan koulun kolme ensimmäistä luokkaa. Ei meitä enää silloin paljoa ollut, Syntyvyys oli laskenut kylällämme, mutta toivo kuitenkin eli ja tämä kuva lie vuodelta -58, koska kouluremontti oli jo tehty. Sisällä keskuslämmitys, keittola siirtynyt koulurakennukseen, vettä ei tarvinnut enää kantaa. Opettajienkin asunto oli kunnostettu.

Opettajan työhön kuului koko kylän yhteishengen säilyttäminen ja laulukuoro olikin yksi loistava tapa saada kyläläisiä yhteen viikottain ja tämähän oli virkistystä kaikille osallistuville.

Keskiyön laulajaiset olivat 50-vuotta ja siitä eteenpäin täyttäville.

Näytelmäpiiriä johti alakoulun opettaja, sekin oli näitä "sivuhommia", eikä lisäpalkkioita tullut. Harjoitukset ja esiintymiset antoivat ilonhetkiä esiintyjille ja katsojille. Esiintymiset olivat muistaakseni työväentalolla iltamien yhteydessä. Tanhupiiri kuului myös opettajan toimeen. Vuosikymmeniä jälkeenpäin tapasin erään ihmisen, joka sanoi, ettei ollut koskaan myöhemminkään tavannut niin "kepeä jalkaista" emäntää , mitä naapurin Kerttu oli.

Näin jälkeenpäin ajateltuna oli suuri onni, että opettajana oli alussa kokoajan sama turvallinen ihminen. Alakoulun opettaja oppi tuntemaan jo ensimmäiseltä luokalta lähtien, kuka tarvitsee ylimääräistä opetusta ja antoi sitä niin hienovaraisesti, ettei sitä kukaan huomannut.
Alakoulu ei ollut "koulua" vaan elämää varten. Monia asioita voin ainoastaan kiitollisuudella muistella.

Siihen aikaan siirryttiin joko yhteiskouluun tai jatkettiin jatkokouluun. Yhteiskoulu oli maksullinen ja kaikilla ei ollut varaa maksaa lukukausi maksuja.
Kuitenkin lahjakkaille oppilaille annettiin loppuvaiheessa mahdollisuus siirtyä yhteiskouluun kunnan maksusitoumuksella. Siitä kiittäminen yhteiskunnallisesti valveutuneita opettajiamme.
Yhteiskouluun piti pyrkiä, oli päivän kestävät pääsykokeet ja maalaiskoulujen lapset sijoittuivat säännöllisesti parhaiten.

Vaikka tuo kolmen vuoden jakso Alakoulun opettajan ohjauksessa tuntuu lyhyeltä ajalta siihen sisältyy kuitenkin lähes kaikki se pohja mille olen elämäni rakentanut.....Tietenkin myös kotona saatu ohjaus.
Mielestäni se on tärkeinpiä ajankohtia lapsen elämässä ja toivoisin nykylapsille jotain samanlaista.

Tiesimme jo pitkään alakoulun opettajan liikkuvan lähellä tuonpuoleista......en osaa sanoa mitään niin kaunista mitä tunnen. Toivon kuitenkin ajatukseni siirtyvän "Sinne Jonnekin".

TERVEYDENHOITOA JA MUUTAKIN........LYRICAN VAARALLISUUS.

Sote uudistusta on valmisteltu vuosia. Pienet sairaalat odottavat joko lakkauttamista tai jatkoa. Psykiatrinen hoito siirretty avokuntoutukseen. Deliriumit ja kuolevat ovat samalla osastolla, yhden hoitajan varassa öisin.
Vakituisia paikkoja ei synny ja matkat toisiin sairaaloihin vievät ajasta 1-3 tuntia. Lähtö klo 050-06.00 ja lapset päivä (?) hoitoon. Tuleepa siinä pienille pitkä päivä.
Mutta en minä ajatellut sen enempää tähän puuttua, mutta katsotaan mitä tulee sanotuksi.
Silloin aikojenalussa, kun aloin kirjoittamaan blogia lähinnä lapsenlapselleni ja kertoilemaan vanhoja juttuja, lupasin myös kirjoittaa mahdollliseen kuolemaani saakka (en ole varma onko kuolemaa).
Koskei Valvira, eikä muutkaan instanssit ole oikein ottaneet kantaa, suuni tosin tukkivat kerran 3000eurolla. Jatkanpa nyt muuten ja aivan varoitukseksi muille, jotka osuvat lukamaan.

Olen ollut oikeastaan aina ns perusterve, mitä nyt selkä kramppasi ja kramppaa edelleen, eikä sen syytä aikoinaan löydetty. Maalaisjärjellä ajatellen jokin nikama vinksallaan, koska onnun jonkinverran toista jalkaa.
2007 huhtikuussa liukastuin pihassa ja olkapää meni sijoiltaan. Ambulanssimiehet, sekä lääkäri vetivät sen paikoilleen ja kuvauksiin Jyväskylään. Olin täysin lääketokkurassa. Vaatteeni laitettiin perheen mukana kotiin ja minä jäin odottelemaan kuvauksia. Olisi mennyt hyvin, mutta lähetteestä oli jäänyt maininta olkavarren vetämisestä paikoilleen. Minut kotiutettiin keskiyöllä taksilapun kanssa, muttei minulla osunut olemaan vaatteita, joten lapseni ajoivat yhteensä 130km yöllä hakeakseen minut kotiin.
Sain kolme päivää sl lomaa ja sitten minulle ilmoitettiinkin jatkaa vaan sairauslomaa......Lääkäri joka unohti lähetteestä varsin olennaisen osan, hukkui, enkä saanut häntä mistään kiinni....TK huolehti omistaan. Oli joku nuori "käypäläinen". Monen tutkimuksen ja papereitten täytön jälkeen sain siis tuon 3000e korvauksen leikkauksen viivästymisestä. Ortopedian ylilääkäri ehdotti olkapään proteesia, koska käsi itseasiassa roikkui nahan ja yhden jänteen varassa. Kokenut ortopedi ehdotti, ettei proteesia, vasta sitten kun viimeinenkin jänne on poikki....Kiitokset hänelle. leikkaus piti suorittaa tähystysleikkauksena, mutta tulihan siihen reilu 10 cm laeikkaushaava.
Työrupeamani tein normaaliin eläkeikään asti....kiitokset siitä yötyö kavereilleni.
Seuraavaksi sitten kipulääkettä säännöllisesti ottaen, minulta lähti taju reiluksi tunniksi, heräsin Jyväskylän keskussairaalassa ja tärkein kysymys oli, olenko nauttinut paljon alkoholia ja olimmeko riidelleet.....Hoitohenkilökunnan ja lääkärinkin suureksi suruksi, jouduin kertomaan etten ole vuosiin maistanutkaan ja meillä ei riidellä.

Kävin jos jonkinlaisissa tutkimuksissa ja todettiin ettei ole epilepsiaa, mutta varmuuden vuoksi otetaan ajokortti puoleksi vuodeksi pois......No eihän minulla ole ajokorttia koskaan ollutkaan, niin nyt saankin sitten lääkärin luvalla ajella.
No asiaa pohtiesani tulin tulokseen, ettei tuo ko lääke sovi minulle, joten pikkuhiljaa itsekseni poistin sen vieroitusoireineen päivineen.
Kävin kuitenkin Heinäkuussa 2012 kertomassa, että jotain tarvitsisin ja silloinen lääkäri (lähes aina on eri)päätti aloittaa Lyrican , eritttäin pienellä annoksella. Kävin joka kuukausi jouluun saakka vastaanotolla ja vaikka sanoin esim näköni, kuuloni , ym aistini häviävän, kompuroin,en osannut laulaa, enkä itkeä....Kaikesta kertomastani huolimatta annos nostettiin maksimiin ja minä jatkoin kompurointiani ja ilojeni ja surujeni hukkumista....Oli siis tapahtunut lääkkeellinen lobotomia (onkohan sellaista diagnosia olemassa) Olo oli kun zombilla.
1,5 vuotta sitten sitä alettiin vähentämään. Oli kokenut lääkäri.
Nyt kesällä 2016 heinäkuussa alkoikin sitten nopea "alaspäinmeno". Olin kun räsynukke, ei ollut väliä kallistuinko taaksepäin vai eteenpäin....yhtä notkeasti menin. Lihasvoima katosi, en kyennyt nostamaan lapsenlastani pinnasängystä. Aaamuyöstä jouduin nousemaan ahdistukseen tai selkeään rintakipuun, johon taas auttoi Finnrexin ja voimakas kahvi.
Lihasvoimat olivat lamaantuneet siinämäärin, etten saanut esim auton turvavyötä kiinni. Pahimmillaan oire oli aamyön noin klo 02.00 aikoihin.
Olin Heinäkuussa pyytänyt silloista lääkäriä konsultoimaan jotain esim neurologia tms, mutta 15 min aikana ei lääkärikään kykene kaikkeen. Silloin myös vasta huomasin Lyrican muuttuneen kolmiolääkkeeksi, jota se alussa ei ollut.

Eikä se näy tässä kuvassakaan olevan.
Lokakuussa olimme remontin vuoksi "evakossa" ja joka viikko useammankin kerran yritin päästä vastaanotolle. "Oma lääkäri" olikin lomalla ja vastaanotossa kysyttiin "onko hengenhätä"... kerroin hengittäväni, mutten jaksanut selittää taas kaikkea alusta. Tosin lyyyhistyttyäni taas seisailtani maahan , en päässyt ylös, joten jouduin odottelemaan puolisen tuntia, että lihakset alkaisivat tuntumaan ja niitä voisi "käskyttää".
Niissä ylösnousuissa, sitten alkoikin polvilumpio siirtyilemään ihan oman tahtonsa mukaan, yleensä ulkosyrjälle ja se ainoa terve olkavarsi kai venähti.Ainakin vielä on kovakin särky.
Odottelin lääkärille pääsyä noin kuukauden. Tuona aikana olin lopettanut Lyrican vähitellen, koska tiesin sen alunperin kehitetyn epilepsia lääkkeeksi ja lopettamisesta saattaisi tulla epileptistyyppisiä kohtauksia.....niinkuin tulikin, juuri ennen syvään uneen siirtymistä.

Hoitohenkilökunta oli väsynyttä ja turhautunutta. Sain vastauksia "En voi muuttua lääkäriajaksi"."Ei ole päivystysasia". Lääkärille päästyäni hän ihmetteli kuinka virkeä olen, Kerroin sen 15 min aikana miksi olen virkeä jne, ja pyysin että lopettaa lääkelistaltani Lyricat. Siellä ne edelleen ovat. Tosin minulla ei ole mitään moitittavaa lääkäriä, eikä hoitohenkilökuntaa kohtaan. Olemme lääketehtaiden "koekaniineja".
Lyrican lopettamisen jälkeen meni reilut kaksi viikkoa, etten tuntenut kipua missään. Nyt ne pikkuhiljaa palaavat, samoin kuten myös kuulo, näkö, virkeys, Ja mikä tärkeintä onnellisuus lapsista, lapsenlapsista ja elämästä yleensä.
Olin ollut parisen viikkoa ilman sitä pienintäkin 25mg Lyricaa, kun päätin kokeilla, oliko "lobotomiani" syy lääkkeiden kerääntymisessä elimistöön, vai mahdollinen yliherkistyminen......Näkyi olleen yliherkistyminen, koska 3-5 tunnin jälkeen taas "jalattomana".

Olen antanut palautteen Suomeen tuojalle, aluetervkesk, johtajalle, ja nyt yritän väsätä esitietoja kipupoliklinikkaa varten. Seuraava on Valvira.
Papereissani vuoden 2007 jälkeen lukee kutakuinkin kaikissa "obeesi", "kohtuullinen alkoholinkäyttäjä" (pyysin poistamaan) Nyt minun pitäisi todistaa myös, että olen pyytänyt päivystykseen kolmekin kertaa saman viikon aikana, mutta kun sitä ei ole dokumentoitu mihinkään...Aikoinani kosmuskynälläkin saatiin enemmän aikaiseksi.

.....Meillä on korkeatasoinen erikoissairaanhoito tutkimuksineen ja leikkauksineen. Ainakin näin kerrotaan ja pitänee paikkansa, mutta tänne "alatasolle" pitää saada myös tietoa ja asiantuntemusta ja ellei tiedä, saattaa yksi puhelinsoitto jo auttaa.
Ymmärrän hyvin, että lääkärien ja hoitohenkilökunnan täyttyy alkaa jostain harjoittelemaan. Mikäli olen kuullut, niin harjoittelujaksoja on vähennetty oman koulutukseni jälkeen.
Kai se on sitten sitä "ilmaista työvoimaa", jota ei sallita????
Lisäksi tiedän tuon Lyrican sopivan erinomaisesti joillekin, kai suurimmalle osalle. Kutenkin lääketehdas tuntui olevan hyvin tietoinen "oireista" lähettäessään "rastiruutuun" lomakkeen, jossa taisi olla 20-30 haittavaikutusta. Minulla nyt sattui olemaan ne kaikki ja vähän lisääkin.
Ilman tätä yhteisöä en olisi selvinnyt...En minä pahemmin puhunut, mutta läheisten tietoisuus on usein hyvinkin suuri.

Nyt ainakin tiedän, miltä tuntuu koko kehon lamaantuessa....Eikä edes ollut tarvetta hengittää.
En todellakaan halua syyllistää niitä jatkuvasti vaihtuvia lääkäreitä, Keuruu on hyvä paikka asua ja olla, varsinkin lapsiperheiden, mutta tätä Sotea jauhaessa kukaan ei halua asettua tänne vakituisesti.
Voisin tietenkin jatkaa tätä kertomalla, mitä pitää tehdä. Tarkoituksenani oli kuitenkin ainoastaan kertoa muillekin omasta kokemuksestani.
Jos jollakin osuu olemaan jotain kysyttävää, vastaan ihan mielelläni, joko FB:ssä tai makinen.tuula@gmail.com. Jouduin jättämään muutamia asioita pois.