Reilu kuukausi kulunut Vaasan matkastani, jonne lähdin aika extempore etsimään isomummu Loviisaa.
Jokapäivä olen ajatellut Loviisan elämänvaiheita ja mitä etsintäni minulle loppujenlopuksi antaakaan.
Harmillista ettei minulla ole Loviisasta kun tuo yksi ainoa kuva, enkä edes tiedä minkä ikäisenä se on otettu.
Ilmeisen toimelias, koska sai koulutettua poikansa opettajiksi, sekä tyttärille myöskin kotitalouteen liittyvät koulutukset.
Torpan emäntänä joutui laittamaan ruokaa pienistäkin aineksista. Puutarha oli rakas harrastus ja vielä nykyisinkin Myllymäeltä tapaa kasveja, joita ei Keuruulta juuri muualta löydy. Tosin paikka oli suotuisa, korkealla mäellä, vedenjakajalla. Linnut pysähtelivät muuttoreissuillaan mäelle, tuoden siemeniä etelämpääkin.
Ikä ei merkinnyt kovinkaan paljoa, koska matkusti usein Forssaan vanhimman poikansa luokse, ja jossa viihtyi ilmeisesti paremmin, mitä sitten muutettuaan lapsuudenkotiini Lautamäkeen. Halusi kuitenkin tulla haudatuksi Keuruulle.
Serkkuni kertoi kuulleensa Loviisan olleen pitkän , nykyisenkin mittapuun mukaan 170-180cm.
Löysin yhden tyttären valokuvan, Emma-tädin "joka oli äärettömä kaunis ihminen".
Tarinoita Emma-tädin rakkausseikkailuista kuuntelin lapsena silmät ymmyrkäisenä. "Emma-täti rakasti köyhää poikaa, mutta avioitui rikkaan kanssa ja köyhä rakastettu hirttääntyi ulkohuussiin". Ajattelin usein , että kumpa minuakin joku niin rakastaisi, että ihan huussiin...... no onneksi ei kuitenkaan.
No taas rönsyilen.
Kamerastanihan loppui akku jo alkumatkalla, joten omia kuvia ei ole kun kännykässä ja siinä ei taas ole "piuhaa" tietokoneelle, joten latasin Jorma Höykinpuron sivuilta kuvia juhlista.
Kristian Sjöbacka aloitti päiväjuhlan "Keisari fanfaarilla".
Pohjanmiesten kvartetti esitti muutaman kappaleen.
Itse en kaikkien onneksi pyrkinyt esittämän mitään, siitä piti sisarenpoikani Markus huolen. Lähti "tätösen" turvaksi juhlin osaksi aikaa mukaan.
Museolla vielä oli kamerassani virtaa, mutta niitä ei kuulemma saa jaella julkisesti mihinkään.... ei edes epähuomiossa.
Jorma Höykipuro oli kysynyt minulta jo ennen sukujuhlia, olisiko halukas lähtemään hallitukseen mukaan "pitäisi saada nuorempaa verta"..... No ei taaskaan tullut mieleen, että fb profiilikuvassa oli 40 vuotta sitten otettukuva ja ainoastaan syntymäpäivä, ei siis vuotta. Joten ei se hallituksen "veri" tainnut muuta kun vanhentua...
Jäin joksenkin koukkuun DNA tutkimuksiin. Yksinkertainen maalaisjärkeni ei voi ymmärtää kuinka parista suun limakalvo näytteestä voidaan mennä suvussa taaksepäin tuhansia vuosia ja löytää sukua sieltä, mistäsitä vähiten osaisi odottaa.
Tehdäänhän isyystestitkin samalla tavalla, joten miehet älkää syljeskelkö minne sattuu.... joutuu ruokonmaksumieheksi.
Kuulin "pikkuserkkuni" Esa Niemitalon näyttelystä ja lauluillasta Soinin kirjastossa. En ollut vuosikymmeniin käynyt Soinissa ja sainkin Esalta ja "Hoki" Hokkaselta kyydin sinne ja takaisin. En ollut aiemmin jutellut Esan kanssa, mitä nyt "vasepookissa", mutta helppoa oli tutustua livenäkin.... Samoin tapasin siellä pari rouvaa, jotka molemmat kuuluivat "Keisareihin", toinen puolisonsa puolelta ja toinen syntyperänsä kautta. Harmi ettei aika sallinut pitempään jutusteluun. Asiaa olisi riittänyt, mutta kun tuo Esa päätti laulaa ja minunkin piti vaieta.
Ja sitten me taiteilijat joimme nisukahvit :)
Kiitos Esa ja Hoki mukanpääsystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti