VUOSI 2018

Taivaanmerkit näyttivät jo vuoden alusta huonoa. Toki tiedossa oli taas kerran "punaiset vastaan valkoiset" ja syyttely sen mukaista. Nyt ei pelätty enää joulutorttuja, eikä piparkakkuja.

Mitä pitemmälle vuosi kului kohti kevättä, näytti etteivät ainakaan maanviljelijät selviä kunnialla. Edellisenä vuonna oli liikaa vettä ja nyt näytti ettei tule sadetta ollenkaan.

Kuluttajat olisivat maksaneet maidosta enemmänkin, samoin lihasta. Välikädet napsivat kaiken mitä hiukankin olisi lisää saatu. Maatiloilla konkursseja, eikä omavaraisuudesta ole tietoakaan enää.

Vanhenpieni aikana toivoa oli maanviljelijälläkin. Pieni 7ha pelto ja 40ha metsää elätti perheen, ja kesäaikana työllisti muitakin. Nyt ei tule toimeen vaikka olisi 100 lehmää. Joku vie välistä, lisäksi suunnitellaan metsän verollepanoa.
Johan se oli vuosikymmeniä verolla ja sitten tuli myyntivero, joten käteen jäävä osuus saattoikin olla miinuksen puolella.
Lisäksi verotulot siirrettiin omistajan kotipaikkakunnalle, joka yleensä oli Suur Helsingin alue.

Usein isäni vielä illallisen jälkeen lähti töihin sanoen "jospa teillä olisi sitten helpompaa"....Työstä muuten iloittiin ja sen kasvusta. Sunnuntai iltaisin kiertelimme pellot ihaillen kasvua, samalla poiketen naapurissa......Nyt on viljelijällä silmissään kauhu "Ei saa jauhaa siemenviljaa".

No katovuosihan vuodesta 2018 tulikin, vettä ei satanut kun muutamilla paikkakunnilla. Tämän alueen kaivot tyhjenivät heinäkuun aikana, sen verran oli vettä, että työssäkävijät saattoivat peseytyä jotenkin. Muuten olikin uimahalli. Pyykkiä pestiin missä milloinkin.....Vaan viljelijöille se oli rankkaa, ei kannattanut edes puida joka paikassa.


Hallitukseen oltiin tyytymättömiä ja osittain aivan syystäkin....Trolleja liikkeellä puhumattakaan Trumpista

….Mies muuttaa mieltänsä päivittäin, twiittaa mitään ajattelematta. Lähipiiri on eronnut tai erotettu. Yhteisiä sopimuksia tämä ei noudata, vaikkakaan YK:ssa tehdyt sopimukset ovat kutakuinkin yhtä tyhjän kanssa. Vetäessään joukkonsa pois Syyriasta, niin 2000 miestä ei merkitse siellä mitään, liekkö sopineet Putinin kanssa jotain, josta kukaan ei oikein tiedä ja Trump ei ymmärrä.....Omituisia naissotkuja on vähän jokainen joutunut selvittelemään ja suuret rahasummat ovat siirtyneet "naisystäville". Toisaalta puheet ovat niin jumalallisia, ettei äkkiä uskoisi miehellä olevan niinkin monta suhdetta päällekäin, mutta sehän kai ollut tapana USA:ssa jo toista sataa vuotta.

USA:n presidentillä on lisäksi aikamoinen valta, aivan kuten Ranskan Macronillakin…..Meilläkin kävi aikamoinen hurraa huuto, kun "mies tyhjästä" alkoi valtionpäämieheksi. Hänellä lienee vaimo, joka määrää kaapin paikan.


Sata vuotta sitten Suomi oli jo itsenäinen maa, mutta venäläiset eivät lähteneet. "Kartoittivat" alueita ja maksoivat paremman palkan, mitä maatyöläisille ja tehtaissa työskenteleville maksettiin. Näin siis vilja jäi korjaamatta, ja saapui nälkä.
Eteleläsuomessa suljettiin lakon aikana meijeri ja sitten ihmeteltiin, kun ei saakaan mistään voita, eikä maitoa...No naapurin navetastahan sitä haettiin.
Aseita oli molemmin puolin, bolsevikit aseistivat punaisia ja saksalaiset valkoisia.
Muutamia maltillisia ihmisiä oli senaatissa, mutta eipä näillä ollut mahdollisuuksia estää sisällissotaa, kun punainen lyhty sytytettiin. Väkivaltaisuuksia ja laittomuuksia oli tasaisesti molemmin puolin.
Virhe oli suuri tehdä valtavia vankileirejä, ja alueille joissa ei ollut ruokaa.
Kolhossa toimi pieni vankileiri, jossa oli ruokaa ja hyvä kohtelu. Aamuisin pirtissä oli enemmän väkeä, mitä iltalaskennassa....taisi siinä muutama hirvikin kaatua. On hyvä puhua näistä asioista ja yrittää ymmärtää molempia osapuolia.

Torpparivapautushan oli käytännössä osassa maata tapahtunut jo vuosia aikaisemmin n. 1914 mm Serlachius jakoi noin 40ha alueita Mänttän ympäriltä....

Tällainen suunilleen oli lapsuudenkotini, joka lunastettiin muistaakseni 1914 ja siirrettiin nykyiselle paikalleen muutamaa vuotta myöhemmin.
Tupa oli suuri noin 10x10, keittiö juuri sellainen, missä mahtui laittamaan ruokaa ja syömään. Juhlatilaisuuksissa kattaus oli "salissa". Yksi makuuhuone ja yksi rakentamaton tila, josta myöhemmin tuli vanhempien makuuhuone.. Kuvassa näkyy navetan päässä heinätalli, sitä ei 1920 luvulla ollut ja saattoi navettakin olla alkutekijöissään.

Aika nopeasti kuulemma oman kylän väki pääsi yhteisymmärrykseen, ettei kukaan yksityinen ihminen ollut syypää sisällissotaan, vaan propagandan uhreja lie kaikki.
Työväentalo rakennettiin aika nopeaan ja sitä käytti koko kylä. Silloin siellä lie reilut 100 taloa, nyt vajaa 10 ja yhdessä maanviljelyä. Suuri osa maasta on kaupunkilaisomistuksessa, kunnalla tai seurakunnalla.

"Ikuisesta karenssista" en viitsi edes puhua, siitä on blogisti jauhanut jo riittävän kauan. Siitä kun ei kuulemma pääse mitenkään eroon. No pääsihän siitä, kun otti työn vastaan.

Meille on sadan vuoden aikana kehitetty niin hyvä sosiaaliturva, että jaksan ihmetellä kuinka sitä kyetään jatkossa ylläpitämään.? Toisaalta sitten ihmetellään kuinka meille tulee pakolaisia näinkin suuria määriä. Hyvä sosiaaliturva on yksi syy, mutta todellisia pakolaisia on suurin osa. Elleivät ulkopuoliset valtiot olisi sekaantuneet Lähi-idän tapahtumiin , olisi selvitty ilmeisesti paljon pienemmällä.
Kukaan ei tiedä, eikä ainakaan tunnusta keitä ovat ne räyhääjät, joilla ei ole minkään maan tunnuksia. Ei ollut Syyriassa, ei Ukrainassa jne.
Somessa liikkuu aivan ihmeellisiä tarinoita, joiden paikansapitävyyttä on todella epäiltävä.
En ollut kuvitellutkaan kuinka yksinkertaista trollaaminen on ja kuinka uskottavaa. Otetaan iltasanomista lööppi, jonka päälle kirjoitetaan mitä se muka sisältää. Harva lukee artikkeleita, lööppi riittää ja selitys. En poista trolleja kavereistani, on mielenkiintoista tallentaa näiden kirjoitukset.

Ilmastonmuutos tapetilla. Onhan ilmasto muuttumassa ympäri maailmaa, muttei tämä ole ainoa kerta. Metaani kai kaikkein vaarallisinta ja sitähän muodostuu ikimetsissä lahonneiden puiden ym jäämistä. Hiilidioksidia myös tietenkin, mutta puuta kannattaa polttaa, monestakin syystä. Pelloilla olevat roskaheinät voidaan kulottaa myrkkyjen sijaan. Se taas vaatisi ihmisiä valvomaan ja vapaaehtoisia ei tahdo löytyä. Mielestäni vuosia työttöminä olleet, hyväkuntoiset voisivat aivan hyvin lähteä luonnon suojeluun mukaan.
Ellen nyt aivan väärin muista, alueittemme soiden ennallistamistalkoissa oli mukana aktiiviluonnonystäviä ja turvapaikanhakijoita.
Mitä tulee maahanmuuttajien tekemiin raiskauksiin ja päitten katkomisiin, suhtaudun pienellä epäluulolla kaikkeen mitä kuulen…..Tässä muutamia päiviä/viikkoja sitten tuli asiaohjelma ykköseltä, missä oli naisia, joilla kokemuksia työnsä puitteissa raiskauksista, yksi nepalilainen ja pari muuta.
Somea syytetään näistä treffeistä, eikä syyttä. Näinkin iäkkäälle kuten itse näkyi tulleen 40-50 treffipyyntöä jne. Vanhemmilla pitää kyllä olla oikeus seurata lastensa nettikäyttäytymistä, niinhän se on alkoholinkin kanssa....Mutta tuohon tv-ohjelmaan, siinä kerrottiin tapauksesta Ruotsissa, jossa oli tehty todella törkeä raiskaus pelkän netin välityksellä????? Onko raiskauksen määre muuttunut.....Ilmeisesti, kun naistaiteilijatkaan eivät saa itselleen osia , ennen kun suostuvat seksiin ohjaajan kanssa. Yleensä taiteilijat ovat rohkeita sanomaan asiansa, mutta kai se on noloa, ettei pääse rooleihin ilman seksiä??? Ilmankos meillä on niin heikkotasoisia naisnäyttelijöitä..

Vielä tuohon ilmaston muutokseen ja Lusto tutkimuksiin, olen kai 40 vuotta seurannut ja lukenut, mitä olen käsiini saanut ja ihmettelen ettei siitä puhuta enempää. Puutalojen rakentaminen jo pelkästään ekologisempaa ja terveellisempää, mitä betonirakennusten.
Lunta on tullut useana vuonna vähemmän mitä ennen, eikä suksille pääse ennen tammikuuta. Yleensä tämä tienpätkämme on aurattu talvisin 13-15 kertaa. pari kertaa ennen Joulua. Viime vuosi taisi jäädä 6-7 kertaan.
Pakkasta kun kuitenkin oli kärsi kanervat, sekä jäkälät. Lisäksi vielä armoton kuumuus. Ei ollut kaurisporukalle paljoa jäkälää nautittavaksi.

Tulipa samasta kivestä kaikki. No nuitten kivien päällä ei ole mitään purtavaa kaurisparoille.
Kesä vierähti hitaasti, aina oli liian kuuma. Lapsenlapsilla oli ainakin hauskaa, ei tarvinnut vaatteita mitään, korkeintaan kumisaappaat käärmeiden varalta. Perhosetkin tulivat myöhään. Vanha vaahtera oli aikamoisessa käytössä ja kuhinassa, koska siitä saivat ensimmäiset metensä pölyttäjät.

. Vaahterasta on jouduttu muutamia oksia sahaamaan pois, mutta vielä se saa elää ja olla, on niin hyvä suoja eläimille.
Jotain vikaa Suomenmaassa? Yksittäisiä ilonpilkkuja on toki olemassa ja varsinkin tässä omassa piirissä, johon nyt tiiviisti kuuluu, 8 aikuista, 3 alle kouluikäistä, neljä kissaa, kaksi koiraa, sekä Rutto ja Ratto. En oikein tiedä mitä nuo jälkimmäiset ovat, mutta riippukeinussa makoilevat.

Niin että mitä vikaa? Olemmekohan unohtaneet paljolti niitä perinteitä, jotka ovat sukupolvia seuranneet meitä....Ihan yksinkertaisesti Koti, Uskonto ja Isänmaa.
Kodin pitäisi antaa jokaiselle jäsenelleen turvallisen olon, lasten ei pidä pelätä tulla kotiin. Vaikka torujakin tulisi. Uskonto, minkälaisessa muodossa tahansa antaa valmiudet selviytyä eteenpäin, poistaa pelon. En erittele nyt mitään uskontoa. Kaikki ne pulppuavat samasta lähteestä.
Isänmaa sitä vastoin on suurempi määre, jonka pitää turvata kokonaisvaltaisesti elämämme. Isänmaa katosi EU:n liittyessä ja siitä puhuminen on vanhanaikaista ja tyhmääkin. En pelkää olla tyhmä.....Enkä pelkää oikeastaan mitään muutakaan.

KESÄLLÄ 2018

Kesä alkoi lähes samoin kun vuosi 1918.
Joka suunnasta maailmalta kuului varsinaista vihanpitoa. Lähi-Itä ei rauhoitu, Jemenissä tapetaan ihmisiä kun hyttysiä, samoin Myanmarissa.

On kun ei enää tunnistettaisi ihmisarvoa. Olen välttänyt FB.tä, koska tasaista keskitietä ja toisen ymmärtämistä ei tunnu olevan. Jokin syyhän on ihmisten pahaan oloon?

Tasaisesti suututin tutut ja tuntemattomat. Kuitenkin jossain vaiheessa , ainakin hetkittäin tajusin etten pysty mitään muuttamaan. Kuitenkin seuraavassa hetkessä olin "sodassa" mukana täysin palkein. Koskaan en ollut samaa mieltä, jos olin äärivasemmiston sivuilla, puolustin äärioikeistoa ja taas oikeiston sivuilla puolustin vasemmistoa.....Kai siksi että kommentit olivat kun kuorolaulua. Tiesin ettei moisella menolla hyvää synny, ellei kumpikaan puoli tule tippaakaan vastaan. Jotain hyvääkin kuului maailmalta fosforin talteenotto, olin siitä kirjoitellut useita vuosia. Nyt Aalto yliopisto koittaa perehtyä asiaan. Samoin Ydinenergian käyttöön otto. Jos meillä on ainoastaan 30 vuotta aikaa, niin ainoa on ydinenergia. Ei olisi kannattanut riidellä kivi-ja ruskohiilestä, puusta ja koskivoimasta, kuten ei myöskään kaivoksista. Aika menikin siinä, eikä konkreettista syntynyt.

Päätin keskittyä muutaman hehtaarin alueelle, vaikka kesä oli kuuma selvisimme riitelemättä......vaikka lähellä se oli. Talvi oli ollut kylmä ja runsasluminen. Tiet valtoimenaan vettä, saappaan varresta meni sisälle kulkiessani tyttären luokse huhtikuun lopulla.

Tierummut tukkeutuivat, eikä Maijan vaunujen kanssa päässyt pihasta mihinkään. Kaivo puski vettä yli, eikä metsässäkään voinut kuljeksia. Huhtikuun lopulla satoi lisäksi kaatamalla, eikä olisi tullut mieleenkään, että vesi loppuu tältä mäeltä. Ilmoja piti seurailla, joko olisi kukkien istutusaika. Muuttolintuja tuli verkkaisaan tahtiin. Kirjosieppoa ei kai ollenkaan, mustarastaita muutama, västäräkkiä en tavannut koko kesänä. Metsähanhi olikin nähtävyys, ainakin hanhena sitä pidin. Joutsenet ja kurjet tulivat täsmälliseen aikaan, samoin tikat eivät olleet hyljänneet meitä. Muutama pakkasyö toukokuussa, teki pahaa pikkulinnuille, pääskysiä oli jo tullut ja tinteillä ainakin munat, joillain kai poikasiakin. Oravia muutamia, muttei samaa määrää, mitä aikaisempina vuosina. Käpyjä ei ollut runsaasti, joten lähtivät ehkä syvemmälle metsään.....Pakkastalvi oli verottanut kanervia, jäkälää ja kuusia, lisäksi sateeton kesä teki loputkin tuhot. Mäntyhän uusii neulasensa, mutta kuusi on kutakuinkin mennyttä jos yli puolet neulasista on ruskeina. Suuriääninen käki sentään jaksoi kukkua, taisi olla ainoa näillä

main, kun ei morsianta löytänyt.

Kustaa Vilkunan -Vuotuinen Ajantieto- sentään auttoi ennakoimaan vaikeata kesää, vaikka politiikasta ei mitään maininnutkaan. Kuitenkin antoi vinkkiä, ettei sadosta tule hyvä jo pelkästään talven jälkeen ja nopeasti kuivuvien peltojen vuoksi. Yö halla ja paahtava kuumuus päivällä teki tehtävänsä, siemen ei itänyt. Alkukesästä toivottiin vielä sadetta, joka olisi hiukan auttanut, vaan ei tullut. Kaikilta pelloilta ei edes kannattanut korjata, olisi ollut suunnilleen yhtä tyhjän kanssa...Lehmät saivat jonkin verran ravintoa pelloilta, mutta syksystä jo ennakoitiin hätäteurastuksia ja maatilojen lopettamisia, sekä konkursseja. Samaa muualla Euroopassa. 600 ranskalaista viljelijää päätynyt itsemurhaan jo ennen vuoden puoltaväliä....Tilanne siis sama kuten 1918, silloinkaan ei ollut ruokaa ainakaan kaupungeissa ja siltä vietiin kellä oli....samaa uhoamista nytkin.

Vappu meni kuten muutkin Vaput, paitsi tänä vuonna en kompastunut piharatamoon ja jalkakin nousi, eikä kyynärsauvaa tarvittu. Olin käynyt pari kertaa kalevalaisessa jäsenhoidossa. On muuten tehokasta, nyt olen kai 6-7 kertaa käynyt, pystyn kävelemään pitempiäkin matkoja, istumaan tuolissa ilman pahempaa kipua ja mikä parasta, saatan nukkua 6-8 tuntia heräämättä....En ollut vuosiin kyennyt nukkumaan vatsallani, enkä selälläni ja nyt se sujuu. Kun ajatellaan, että olin reilun vuoden käyttänyt kyynärsauvaa ja ollut leikkausjonossa jalka lähes koko ajan turvoksissa ja väärässä asennossa, niin nuo kerrat ovat saaneet todella paljon aikaiseksi...

2 tunnin jälkeen olin janoinen ja joinkin vettä runsaasti vuorokauden verran. Samoin lepäilin 1-2 päivää. Tuntuu aina ihmeelliseltä, kun ei ole mitään kipuja muutamaan päivään, eikä tarvitse särkylääkkeitä.

Lasten kanssa touhuaminen on antoisaa ja lapsuudenkotiini Lautamäkeen, teimme parikin potkupallo retkeä. Ahti ja Aino ovat jo "isoja", mutta Maija tyytyy katselemaan lattiatasosta maailmaa, tosin seisoo ilman tukea pitkiäkin aikoja, mutta jalka ei suostu liikkumaan.
Puhe sitä vastoin sujuu hyvin. Ahti aloitti eskarin ja mummusta tuntuu kovin surulliselta, kun lapsi joutuu nousemaan niin varhain. Nyt on oma puhelin, joten mummukin saa kiinni jos on jotain asiaa.

Sukuseurat ovat edelleen kiinnostavia ja parissa kolmessa juhlassa olen käynytkin. Mäntsän sukuseuran juhlat olivat syyskesällä ja taisin osallistua ensimmäisen kerran.
Juhlat pidettiin Mäntän klubilla , uusi sukukirja ilmestyi. Sitä lukiessa vierähtikin aikaa.....Keisarien sukuseuran hallituksen kokous alkukesästä. Nyt viimeksi aloin etsimään sukuani Kolunsaran sukuhaarasta ja löytyyhän niitä.

Syksyn tulon tietää visusti siitä, että huone alkaa muistuttamaan sekaisin mennyttä arkistoa, jos osaisi edes lukea ja tutkia yhtä, mutta kun samalla pitää lukea henkilöhistoriaa, paikkakuntien historiaa ja peräti koko Suomen...Se vaan koukuttaa täysin, miettii minkälaista elämää esivanhemmat ovat eläneet? Tiesivätkö he että jälkipolvia on kymmeniä tuhansia. Oliko heillä vaikea elämä. Kokee olevansa peräti ainutlaatuinen kun tietää jonkun esi isän/äidin jostain 450 vuoden takaa...no eihän se minua ainutlaatuisemmaksi tee. Olisin samanlainen vaikken tietäisi suvustani mitään, mutta se vetää aivan väkisin tutkimaan sitä aikaa, mitä kukin on elänyt ja missä.
Nyt selvisi tarkemmin Mäntsän suvun ainakin yksi lähtöpaikka, Sääksmäki ja alkoi tekemään mieli mennä katsomaan, ehkä viettää siellä muutama päivä.


Näköjään muistomerkki nälkävuosista lipsahtanut väärään paikkaan, tuskin haittaa. Olemme siis päässeet syksyyn. Maanviljelijät eivät saa satoa, eläimille ei ole rehua, joten on teurastettava. Maidon hinta tuottajalleon kutakuinkin yhtä tyhjän kanssa 3senttiä litra, josta kuoritaan vielä päältä kerma, jotta saadaan taas voita jne..Maanviljely on verissä, sitä ei viljelijä edes osaa euroina laskea. Vastuu oman kansan ruuan saannista ahdistaa...ei ole ihmeemmin haitannut haukkumiset "maajusseiksi ja turvenuijiksi", viljelijä tietää arvonsa eikä edes viitsi lähteä peräämään "kunniaansa". Vasta siinä vaiheessa, kun ei ole varaa maksaa laskuja, sähköt katkaistaan.....on annettava periksi.

No minun piti puhua kesästä, olihan se tällainen. Kesäkukat on istuttamatta, ensimmäisen kerran elämäni aikana. Kuitenkin ylihuomenna haen taimet, koska jouluun saakka on leutoa, valoa eivät saa riittävästi, mutta kukkivat sitten vähän heikommin.
Kaivosta on vesi lopuillaan ja me neljän perheen kanssa yritämme sopi kuka milloinkin pesee pyykkiä, käy suihkussa jne. Täytyy vaan toivoa noin viikon mittaista vesisadetta, ellei sitä tule vaan sataa lumen kuivaan maahan, jää pyykit pesemättä pitkäksi aikaa.

POTKUPALLOA LAPSUUDENKODISSA

MM-kisat potkupallossa (sanotaan kuulemma jalkapallo).
Vävy se keksi, että aloitamme päivää aikaisemmin ja teemme eväsretken lapsuudenkotiini. Lapsille aktiviteettiä ja vanhoille naisille kunnon kohennusta.

Olin paastonnut lähes koko päivän tietäen, että eväät ovat hyvätja kahvia riittävästi.

Lapset kyselivät koko päivän, joko milloin lähdetään, harjoittelimme peruspotkuja pihassa ennen lähtöä, vähän hirvitti mummua, pallon iskeytyessä kroppaan siinä määrin, että kaatua olin. Eikä se Lautamäkeenkään meno ihan priimaa ollut. Nälkäisenä ja kahvintuskaisena päätin ihan itsekseni eväitten syönnistä ensimmäisenä.
Tarkoitus oli kuulemma tauon aikana pitää kahvi ja ruokatauko.
Ei se muutenkaan mennyt odotusteni mukaan, olin nimittäin jättänyt kyynärsauvat jonkin aikaa sitten pois, koska minulla on vahva usko kalevalaisiin parannustaitoihin, kun puukkoon ja proteesiin. No arkuus iski päähäni, enkä uskaltanut nousta kivirappusia, muuten kun konttaamalla.

Paljon on siis vierähtänyt aikaa tuon kuvan ottamisesta, piha kuitenkin lähes yhtä kuiva kun nyt. Tuolloin uskalsin nousta kivirappuset konttaamatta, vaikka kävelytaitoni olikin viivästynyt muun tiedon hankkimisen kustannuksella.

…..Pieninmäinen , Maija ei osallistunut vielä peliin, mutta lähikosketusta otti ja maku tuli myös tutuksi. Seurasi tarkkaan pelin kulkua, sääntöjä siinä ei tuskin ihmeemin ollut. Tosin mummu sai torumiset "käsillä ei saa koskettaa palloa , ainoastaan maalivahti.

…..Mummulle teki vaikeuksia jo saada pidettyä itsensä "tolopillaan", mielestäni pärjäsin kuitenkin erinomaisesti.
Tosin en ymmärrä miksi siskonpoika nauroi potkulleni, sehän oli tarkoituskin mennä poispäin maalista ja viisi metriä sinne tai tänne ei nyt mikään ihme ole, paitsi se pituus.

Tuollaisia kivirappusia minun piti kontata.
Kuvat ovat epätarkkoja, lähtiessämme kotiin huomasin kamerani olevan täysin voissa.

Olen huomattavasti parempi olemaan noita-akkana ja mörkönä kun tässä urheiluharrastuksessa. Tosin olen suunnistanut joskus ja muut osallistujat olivat tulleet saunasta jo ajat sitten, kun minä selviydyin maaliin......En koskaan oppinut luistelemaan taaksepäin, mutta eteenpäin kylläkin....ja lujaa, enkä osannut pysäyttää vauhtia, joten kolhin itseäni vähän siellä sun täällä. Sukset olivat kai parhaat minulle, latu oli valmis tai ainakin melkein, .Ainoa täydellinen pysäys tapahtui Hartikan mäessä, kun latu oli tehty kahden puun välistä, enkä minä mahtunut siitä vaan tömäytin itseni juuri siihen väliin jääden harteistani kiinni.

Tässä on syntymässä se 5m potkaisu, joka ei ollut kaukana maalista. Alempana kuvassa on on toinen voitokkaista maalivahdeista.

Totesin potkupallon olevan niin mielenkiintoisen lajin, joten aloitinkin katsomaan lähes kaikki pelit, vaikken ymmärrä niistä yhtään. Sen verran ymmärrän, että on törkeätä olla osallistumatta naapurimaan MM-kisoihin, on sitä ihmeellisempiinkin paikkoihin menty, Massaporukkaa kaikki, on sitten kyse EU:sta, Venäjästä tai Trumpista, puhumattakaan hallituksestamme, niin samaa laulua lauletaan. Vaikuttaa etteivät ihmiset uskalla erottua joukosta. Onhan siinä toki omat vaaransakin, riippuu siitä kuka Suomen valloittaa seuraavaksi.

Vanhukset laitettu ansaitulle lepotauolle, vaikka on siinä nuorempaakin porukkaa mukana, pienimmät eivät hellittäneet vielä.

Tässä olikin loistava paikka ratkaista maailman ongelmat, tosin olimme kaikki erimieltä kuinka ne selviävät. Parista asiasta olimme samaa mieltä. Trump on vaarallinen ja Israel olettaa tämän oleva kauan odotetun Messiaan, joka nostaa maan kaikkien yläpuolella. (luulen Trumpinkin ajattelevan näin) Metsänhoidosta puhuminen sujui yllättävän hyvin.

Maataloustuottajien ahdinko puhututti, onneksi tuli kuitenkin sadetta, mutta sato on jo huomattavasti pienempi, samoin karjalta loppuu laidunruoka.

Kiina on kiinnostunut Suomenkin pelloista, epäilen kuitenkin etteivät noudata kaikkia määräyksiä ja lappujen täyttämisiä, mitä suomalaiset tunnollisesti tekevät.
Tuli samalla mieleen, että jokainen voi kai myydä peltonsa ja maansa kenelle tahtoo, Itse ajattelin Putinia, kun tämä ei heilu kun tuuliviiri. Rakentaa uutta
Neuvostoliittoa, joten osaan ennakoida hyvin. Nato puhututti, samoin Sote. Molemmilla on mielestäni outo kaiku. Nato on jo selkeämpi, meitä ei puolusteta, mutta me annamme maamme harjoituksiin, sekä mahdolliseksi taistelu tantereeksi. Sote sitä vastoin on täysi mysteerio. Kela on jo tipahtanut kyydistä, annettiin uusia tehtäviä, muttei koulutusta. Minä taas toivoisin pienten paikkakuntien terveyskeskuksiin lääkäreitä, jotka olisivat tavanneet potilaansa muuallakin kun ruumiin avauksessa.
Eikä toteaisi "kun se on itsekseen tullut, niin itsekseen se lähteekin" Jonkinlainen laskutaito olisi myös hyvä, samoin kirjoittaminen. Huonojen kokemusten vuoksi päätin siirtyä kalevalaisen hoidon pariin. Ensimmäisen käynnin jälkeen heitin kyynärsauvat pois ja kävelin uljaasti kun missis Bukee. Varovaisena ihmisenä en ottanut käsillä vastaan, ettei toinenkin olkapää mene sijoiltaan.

Romahdin siis täysillä nenälleni lattiaan, nyt olen sitten muotoillut nenääni komeammaksi. Vielä lähes kahden kuukauden kuluttua rusto muokkautuu tahtoni mukaan.

Se onkin ainoa kehossani ja lähipiirissä, joka taipuu tahtooni. Kunhan ei tule niin pitkäksi, ettei porstuassa kääntymään.
Terapeutilleni kerroin onnettomuudestani, hiukan tämä puisteli päätään.

No viime viikolla mennessäni hoitoon, kysäisi Heikki miksi vasen jalkani on turvoksissa ja huonommassa kunnossa, mitä edellisellä kerralla. Pakkohan minun oli myönnettävä olleeni potkupallo pelissä ja kontanneeni kivirappuset ylös....Sain vähän nuhteita. Hoidon jälkeen pitää ottaa ihan kevyesti, lepäillä ja juoda nesteitä.
Olihan siitä ollut puhetta edelliselläkin kerralla, täytyy kuitenkin todeta, ettei polvikipua enää ole juurikaan. Olen edelleen leikkausjonossa, mutta oletan etten tarvitse sitä.

Siellä lapsuudenkodin rappusilla istuessani, palautui mieleeni sukulaiset, jotka olivat varttuneet siellä ja joka oli säilynyt suvulla.

Ihmettelen äitiäni ,joka jaksoi vuodesta vuoteen ottamaan sukulaisia vastaan, hoitaen siinä samalla maalaistalon emännän työt. Yksi päätti kirjoittaa muistelmansa AIV pöntössä, joka sillä hetkellä oli tyhjä, joku maalasi tai kirjoitti muistelmiaan sieltä 1800 luvun lopulta.. Ehkäpä äiti ymmärsi sen ikävän , joka näillä oli kotiin.
Myllymäen torpassa olivat kaikki syntyneet, mutta mummu ja pappa päättivät ostaa oman talon,
Samoin tuli mieleen , ne ihmiset, jotka kävivät viimeistä kertaa Lautamäessä.
Kerrankin yksi emäntä pyysi tulla hakemaan jo sinä päivänä. Hiljaisena käveli lähitienoot hyvästellen lapsuutensa maisemat.
Tällaisia käyntejä oli useitakin ja vierailun jälkeen äiti totesi "taisi käydä hyvästelemässä

, tutut tienoot"
Vaikka se lapsuus loppui kotitilalla noin 15 vuotiaana, kokemukset ennen sitä olivat voimakkaita ja vaativat käyntiä.
Sisareni on muistanut ja huomioinut, ettei Lautamäki ole ainoastaan yhden sukupolven "lähtöpaikka".....Kaikenlaista sitä tuleekin mieleen potkupallon taukoaikoina tai jäähyinä.

Lapset ainakin nauttivat hyttysistä huolimatta. Markus asuu kauempana ja Ahti olisi niin mielellään jatkanut peliä vielä illalla. Lapsille jäi ainakin mukava muisto.

Muorista en mene takuuseen.

PAASTOSTA PAASTOON

Kuinka ollakaan ...Säännöllisesti pääsiäispaaston aikana olen flunssassa ja ystäväni olettavat kiukkuisuuteni johtuvan vähennetystä kalorimäärästä.
Se nyt vaan osuu olemaan niin, että molemmat osuvat samaan aikaan. Nyt osui lisäksi olympialaiset, joista parhaat palat onnistuin nukkumaan, en nähnyt juuri muuta kun miehiä laskettelemassa laudan päällä.
Vuotta 2017 odotin toiveikkaana, ajattelin meidän iloitsevan 100-vuotiaasta itsenäisyydestä, luulin meidän tuntevan yhteenkuuluvaisuutta ja kiitollisuuta.
Taas erehdyin.....en juuri koskaan ole lukenut sellaista määrää törkyä ja vihapuhetta, mitä kuulin juhlavuotenamme.
Riitaa, kenenkä ansiota itsenäisyys on. Näytti ettei maassa ole kun äärivasemmistoa ja äärioikeistoa......Odotin televisiosta mm ohjelmia, joissa historiamme tuotaisiin esille rehellisesti, ilman vihamielisyyttä ja ääriajatteluja. No siinä meni pieleen......Vai kuvittelenko itse näin menneen.

Vuosi sitten oli muutenkin vaikeata aikaa, . Sain kyynärsauvat, leikkausjono paikan pitkän "vääntämisen" jälkeen..Lääkärit eivät osanneet kirjoittaa mitä sanoin, joten pyysin soittoajan psykologille. Reilu puolen tunnin keskustelu ja asia meni ensimmäisen kerran oikein.
Hoito alkoi kunnolla ja minua kuunneltiin. Polvea ei enää punktoitu vaan todella alettiin uskomaan oireilun lähtevän selästä ja nyt selvisin ainakin toistaiseksi ilman leikkausta ja kävelen ilman kyynärsauvoja.

Iloa ja surua on mahtunut tähän vuoteen.

Pomo-koira sairastui, eikä selvinnyt nukutuksesta...Olimme keskustelleet, kuinka lähdemme yhdessä kun sen aika tulee. Pomon kuolemasta on nyt suunilleen vuosi ja edelleenkin on ikävä viisasta skotti koiraa.

Pomo opetti pienelle Almalle koirien tapoja ja Alma noudatti niitä "puoli huolimattomasti"

Ennen joulua 2017 tuli kääpiö villakoira Wilma

Iloisena ja luottavaisena koirana se valloitti itselleen paikan lyhyen, muutaman kuukauden mittaisen elämänsä aikana.......Kuului ainoastaan tömäys ja tytär tiesi mitä oli tapahtunut (Pomo, eikä Wilmakaan olleet minun koiriani)....Naapurin Helena juoksi jo kertomaan mitä on tapahtunut. Törmääjä oli poistunut paikalta, ehkei edes nähnyt niin pientä vaaleata "lumipalloa".

Menin ulos vastaanottamaan pientä vilttiin käärittyä ystävää.......Luulin sydämen särkyvän kivusta, olin kiukkuinen Jumalalle, joka ei katsonut viattoman eläimen perään.
Jos olisin sillä hetkellä voinut vaihtaa paikkaa Wilman kanssa, olisin sen tehnyt. Pienen hetken sain pitää vielä sylissä. Lapset kertoivat Wilman olevan Pomon kanssa yhdessä leikkimässä.


Varmaankin ensimmäisiä Syyrian pakolaisia oli sisarentyttäreni tuoma Samira kissa. Samira oli syntynyt Damaskoksessa ja Saanan ollessa siellä töissä ilmaantui nälkäinen pienenpieni kissa oven taakse. Näin Samira saapui Suomeen Se oli tavallista isompi ja tavallista äkäisempi ainakin vieraille, hakkasi etukäpälillä juosten vielä perässäkin...... Samira kuoli samoihin aikoihin Pomon kanssa ja myöskin eläinlääkärin toimenpiteeseen.

Ei elämä kuitenkaan pelkkää surua ole ollut. Lapsenlapsien kanssa on ollut mukavia hetkiä. Isovanhemmilla on aina lasten kanssa omia salaisuuksia, joita ei ole sopivaa kertoa muille.

Kesän "korvilla" sain kuulla uuden lapsenlapsen syntyvän vielä Suomen täyttäessä 100 vuotta.......Ja taas itkettiin. Onnistun itkemään ilosta että surusta ja aina yhtä vuolaasti.......Ja niin pieni Maija Adeliina liittyi yhteisöömme ennen joulua.

Luin eilen lehdestä nuoren naisen vuodatuksen, kuinka hän on yksinäinen. On puoliso ja lapsi, mutta koira ainoastaan ymmärtää häntä.
Hän kertoi ettei kukaan tullut katsomaan vauvaa, kun tämä oli syntynyt...On surullista että on ihmisiä jotka ovat niin yksinäisiä, ettei ole ketään jonka kanssa voi jakaa ilot ja surut.
Tässä meitä asuu neljä perhettä huutomatkan päässä toisistamme, voimme piipahtaa toistemme luona, kun siltä tuntuu. Kaupungistuminen kai vähentänyt yhteisöllisyyttä, lisäksi maaseudulla ei tule toimeen ilman muita ihmisiä. Jokainen on tärkeä jossain asiassa.


Vuosi 2017 antoi jo viitteitä, minkälainen pahimmillaan saattaa olla kun sisällissodasta on kulunut 100 vuotta. Joskus muistuttaa täysin aikaa 100-vuotta sitten.
Varallisuus jakaantunut epätasaisesti, töitä ei riitä kaikille ja se taas aiheuttaa oikeata puutetta jo ruuankin suhteen.
Lapset surevat, kun ei ole mahdollisuutta saada edes kaikkea välttämätöntä, mitä koulu vaatii. Urheiluvälineet ovat kalliita ja aina ei kierrätys onnistu. Lasten suru on samalla vanhempien suru. Jokainen äiti ja isä toivovat lapsilleen kaikkea hyvää ja kun siihen ei ole mahdollisuutta ,.... masennus lisääntyy ja perheen kierre onkin valmis.
Tämä kuluva vuosi muistuttaa monin tavoin vuotta 1918....Selkeä rakenneuudistus pakottaa ihmisiä muuttamaan kotiseudultaan pois. Maaseudun talojen arvo laskee, eikä vastaa enää lainaa, joka niihin on otettu.
Meillä ei ole omavaraisuutta edes viljan osalta kun muutamaksi kuukaudeksi, tuskin sitäkään, jos ulkomailta ruuan tuonti syystä tai toisesta loppuu. Vuonna -1918 viljaa tuotiin ainakin Ukrainasta.
Joka puolella maailmaa oli rauhatonta, aivan niin kuin nytkin.....riidellään kummat tappoivat enemmän ilman oikeudenkäyntejä valkoiset, vaiko punaiset.
Ellei 1918 Suomen asioihin olisi sekaantunut muut valtiot, olisimme päässeet paljon pienimmillä ihmisuhreilla.
Ellen nyt aivan väärässä ole, niin valkoisilla oli takana saksalaiset joukot ja punaisilla Murmannin legiona, ja näitä koulutettiin Britanniasta käsin. Suurin osa Murmannin legionasta siirtyi N-L:n ja joutuivat tapetuiksi Stalinin puhdistuksissa.......On vaikeata laskea taistelussa kaatuneiden ja teloitettujen lukumäärää, koska sen aikaisissa lehdissä kerrotaan sama asia eri tavoin,,,,Jos taistelussa kaatuneita ja teloitettuja oli 23, niin toinen lehti kertoi valkoisten tappion olevan yli 100.
Tiedonkulku oli sen verran hidasta, että totuus tuli vasta jäljessä päin ja kostot oli aloitettu jo muilla paikkakunnilla.

Tehdään koulutusuudistuksia, soteuudistusta, aktivointimallia työttömille, Ihmettelen kuinka sellaiset ihmiset voivat tehdä uudistuksia, kun eivät ole kokeneet entisiäkään, Hyvin harva on ollut työelämässä, sama on asiantuntijoiden kohdalla.
Meillä on korkeatasoinen koulutus, mutta olisi hyvä oppia lukemaan ennen peruskoulun päättymistä....Lisäksi tietoa yhteiskunnan toiminnasta on harvoilla. Nyt on esitetty, että kaikille maksettaisiin ansiosidonnainen työttömyyspäivä raha...Ammattijärjestöt haraavat vastaan ja työttömillä monella on käsitys, että ammattiliitto maksaa kokonaisuudessaan ansiosidonnaisen ja peruspäivärahan...Eihän se niin mene, Ammattiliittojen osuus on muutaman prosentin luokkaa.

Olisikohan niin, että olemme tottuneet liian hyvään? Nyt en tarkoita niitä, jotka ovat valmistuneet työttömiksi 1990 luvulla.. Itse syytän asiasta EU:n rahaliittoon liittymistä.
Lakien valmisteluissa on niin paljon salamyhkäistä, joten totuutta saa etsiä kauan ja sittenkään ei löydä. Sanotaan ettei meillä ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa maamme asioihin. Kyllä meillä on, äänestäminen. Siinä taas vaaransa että oma ehdokas loikkaa kesken kaiken toiseen puolueeseen. Kataisen hallituksen aikana taisi lähes kaikki ministerit vaihtua, paitsi Päivi Räsänen. Nyt ei ole vielä kovinkaan moni lähtenyt. Tosin uusi puolue syntyi. On ollut puhetta viidestä ministeristä muutaman prosentin kannatuksella. meillähän on ollut ministereitä, joita ei ole valittu eduskuntaankaan, joten ei tämä uutta ole.
100 vuotta sitten oli myös pakolaistulva, tosin kovinkaan moni ei jäänyt Suomeen, koska tulivat Venäjältä ja oli täysin epävarmaa olisiko täällä turvassa.
Silloin oli rajat avonaisempia ja kykenivät jatkamaan ainakin Ranskaan.
Emme ole päässeet sisällissodan traumoista , aika on vielä liian lähellä . Isovanhempamme tai heidän vanhempansa ovat kokeneet sen. "Puhumattomana" kansana emme ole osanneet käsitellä asiaa vieläkään.





P.S: Minähän aloin kirjoittamaan tätä blogia lähinnä lastenlapsille....Olen usein kaivannut vanhempieni muistoja lapsuudesta, aikuisiästä ja sota-ajan jälkeisistä asioista. Isänihän kuoli jo v-73 ja lähinnä ainoat muistiinpanot ovat maatalouskalenterissa. Äiti kertoi lapsuudestaan, mutta sota ja lotta aika jäi lähestulkoon kertomatta, Viimeisenä elinvuotenaan 2010 hän kertoi jotain (93v). Rintamalla olo oli ollut rankkaa fyysisesti ja psyykkisesti ja öisin hänellä oli pelkotiloja. Sisareni oli jäänyt eläkkeelle tuolloin ja tuli hoitamaan äitiä, joka oli jo täysin vuodepotilas.....