Kuvassa oleva pieni tyttö piirsi paperille kuvia ja kyselin aina mitä mikin kuva tarkoittaa ja tein niistä pieniä kirjoja, jotka kaikki edelleen ovat tallessa, hyvin pakattuina.
Kerran kysyin yhdestä kuvasta mitä siihen kirjoitetaan. Lapsi vastasi "Ihminen elää yli kaiken".
Tuntui jotenkin hämmentävältä kuulla 2-vuotiaan sanovan jotain tuollaista, enkä osannut silloin ajatella mitä kaikkea se loppujen lopuksi pitää sisällään.
Olen usein joutunut turvautumaan tuohon lauseeseen ja todennut sen varsin paikkansa pitäväksi.
Vuodet kuluivat ja aina olen "elänyt yli kaiken". Joskus paremmin, joskus huonommin.
Tätä muuttoa olenkin tehnyt "yli kaiken".... Kolme vuotta sitten jo päätin tämän tapahtuvan ennen Juhannusta 2015....Aikataulu pitää, vaikka tiukalle välillä vetääkin. Normaali päivärytmi on keikahtanut kumolleen monta kertaa. Sekaisuuteen ja pakattuihin laatikoihin tottuu kummasti.
Aloitin kaikkein vanhimmista kirjoista. Seuraavaksi ensi painokset, sitten sarjat. Runokirjat valitsin tietenkin kaikki.
Lasten talteen laitetut leikkikalut piti pyöritellä useaan kertaan ja pohtia onko niillä käyttöä.
No, kaikkien yli pitää päästä ja elää. Kateudenkin.
Pari kuukautta meni, etten oikeastaan huomannut mitä ympärillä tapahtui. Pääsiäinen oli ja meni, samoin Vappu lumisateineen. Vaalit menivät juuri niinkuin ajattelinkin ja ennenkuin hallitus edes nimitettiin, alkoi armoton ruotiminen kuinka huonon halituksen saimme.
No kovin katkera toki olen ettei Väyrysestä tullut ulkoministeriä
Aloitin tämän kirjoittamisen parisen viikoa sitten, senjälkeen aika ei enää ole riittänytkään keskittymiseeen. Onneksi kesän tulo viivästyi sopivasti . Muutama sinivuokko puhkesi kukkaan, mutta valkovuokkoja tuli runsaasti, puhumattakaan kprvasienistä, joita tulla tupsahti heti pakkasöitten jälkeen.
. Tyttäreni ei antanut minun valmistaa niitä, koska olin joskus aikoinani pullistanut maksani jalkapallonkokoiseksi, kun olin ainoastaan kuivattanut ne ja lisännyt keittoruokiin desin kerrallaan. Kylkiluunikin olivat täysin pystyssä sivulla....no hyvällä hoideolla ja etikalla se pieneni kohtuulliseksi, mutta maksa arvojani en anna mittailla.
Juniakin kävin katselemassaja kokeilin pääsenkö vielä ylös....no pääsin, mutten hyväksy että minua kuljetetaan lastenlipulla. Mainitsin asiasta konnarillekin, joka sanoi minusta olevan niin paljon häiriötä, että voisi vaikka periä kolminkertaisen maksun.Taidenäyttelyssä käväisin joskus kesäkuulla,
muun matkan ohessa ja napsin muutaman valokuvan , kuvauttaen tietenkin itsenikin.
. Tämän näyttelykäynnin seurauksena sitten tulikin aikamoinen riita, mutta se joskus toiste. Keskityn tähän muuttoon.Muuttolintuja ei tullut, eikä tullut hyönteisiäkään, ainoat otukset pihassa oli tikka, joka toimi herättäjänä ja oravat jotka jahtasivat niitä muutamaa lintua, joita osui tulemaan.
Monta viisasta ajatusta kuulin sinä aikana. Monta muistelua myös, kuinka eno oli aseman edustalla olevassa puussa ampumassa mahdollisesti alhaalla kulkevia lentokoneita ja äitini noin 100m päässä kirkontornissa
selvittelemässä tulevia lentokoneita. "Ihminen elää yli kaiken"...Suuri viisaus reilun 2-vuotiaan suusta, mitä lapsi oikeastaan silloin ajatteli, vai oliko hänellä vielä silloin yhteys enkeleihin.
Juuri ennen lopullista muuttoamme Pilvikirsikka puhkesi kukkaan ja tiesin kevään tulleen, vaikkakin aikataulu olikin viivästynyt ja Juhannuksen vietimme vielä wanhassa kodissa , saman joukon kanssa mitä muinakin vuosina. 34 v aikana toki toisia on lähtenyt pois, mutta toisia taas tullut tilalle.
. Nämä pienetkin "elävät yli kaiken", jotenkin ymmärrän ajatuksen niin, että kenenkään taakka ei ole suurempi mitä hän kestää.....kaiken yli on vaan mentävä ja eletttävä. Toisille tulee vaikeksista oireita,On mielenterveydelisiä, on fyysisiä. Mutta elettävä on ja jos ei yksinkertaisesti selviä, niin silloin kuolee. Mutta mitä taas on kuolema? Ihminen koostuu alkuaineista, ja alkuaine ei koskaan häviä. Alkuaine on jotain aina olevaa, mutta se saattaa säilyttää muistia, joista taas jokin muu ihmiseläin tai muu rakentuu.
Enkeleihin uskon vahvasti, isotäti Dagmarin kuollessa läheisellä kiviaidalla näki useampi ihminen enkeleiten istuvan rivissä.Kotoa lähtö tapahtui oikean Juhannuksen aattona.
Ei siinä erityisemmin haikeutta ollut, ehkäpä enemmänkin uuden odotusta.Voisi sanoa, että oletan tämän olevan sen viimeistä edellisen muuton. Sitä muuttoani seuraan jostain muualta, ehkä ihmetellen ja hämmästellen......kuinka yksinkertaista kaikki loppujen lopuksi olikaan?
Luulempa tämän huoneen tulevan itselleni tärkeimmäksi vielä puuttuu paljon, mutta kirjoja haen lisää ja muuta tarvittavaa.Vävyni oli laittanut kaikki tarvittavat musiikki ja tietokone asiat kohdalleen jo ennen tuloani.
Istuskelin rappusilla ja huomasin pihan olevan täynnä lintuja, pääskyset rakensivat pesiään, punarinta ja mustarastas lauloivat yhdessä. Ilma oli täynnänsä sirkutusta......ja hyttysiä. Oli siis tullut kesä, lintuni olivat tulleet kotiin jo ennen minua.
Kuuntelin metsän puhetta, Vaahteran kertoillessa edellisistä ihmisistä ja "muinaisista", Niillä on erilaiset sanat, jotka ainoastaan tuntee todeksi, niitä harvoin pystyy kirjoittamaan,
Aamusella kun menee ensimmäistä kertaa ulos , on hiljaa ja kuuntelee, niin saa hyvän tiedon päivän kulusta.
Tämä viikko on ollut hyvin rankka, omassa sisimmässäni sekä ulkopuolelta tulevien asioiden vuoksi.
Osittain syytän nyt itseäni. Jätin enkelikokoelmani vieläentisen kodin kirjahyllyn päälle.
Huomenna haen ne kotiin.Olen varma, että ne viihtyvät täällä hirsiseinien keskellä.
......Enkelini pitävät siitä että saavat olla samassa parvessa, mutta jonkun hädän hetkellä on siirryttävä toiseen paikkaan...omituista kuinka ne liikkuvat ja siirtyilevät aivan itsekseen..
