Joskus 1950 luvun lopulla purettiin lapsuudenkotini Lautamäen vanha tupa pois ja kiviuunia purkaessa löysin pienen kristalli sokerikon. Se oli taloa siirrettäessä joskus 1920 luvulla sekaantunut suuuren kivimuurin sekaan ja osui käteeni.
Kuljetin sen tädilleni Riminmäkeen, joka totesi "voi hyvänen aika, sehän on Mylllymäen Lovviisan sokerikko".. pienihän sokerikko oli, ei siihen montaa palaa mahtunut, mutta kauneimpia näkemiäni.
esineitä.
Loviisa oli syntynyt Soinissa sepän tyttärenä joskus 1800luvun puolivälissä, nälkävuosien aikaan tuli kai piikomaan Hoskariin Keuruulle. Tarina kertoo sen olleen sukulaistaloan.
Tuskin Hoskari oli ihan tuon näköinen Loviisan sinne saapuessa,Rakennukseen on rakennettu lisäsiipi jamm "karjaraitti" on poistettu, samoin väri on erilainen.
Aika pian Loviisa avioitui Aapo-isännän kanssa ja ensimmäiset kymmenestä lapsesta syntyivät siellä.
Monenlaisten epäselvyyksien ja ehkä huijaustenkin vuoksi Hoskari menetettiin. Tilalle tarjottiin kyllä itsenäistä tilaa, mutta Loviisa oli todennut "Kun kerta talosta joudutaan lähtemään, niin toiseen en muuta", joten siirtyminen Myllymäen torppaan oli edessä.
Loviisa oli kai toimelias ihminen, kaikille lapsille järjestettiin koulutus. Pojat kävivät Jyväskylän opettajaseminaarin ja tyttäret senaikaisia naisille sopivia kouluja, lähinnä kotitaloaus ja kudonta kouluja.
Nuorin pojista Heikki, josta myöhemmin tuli isäni isä jäi maanviljelijäksi ja osti Lautamäen tilan 1916.
Taloa siirrettiin vielä uuteen paikkaan pellon toiselle puolelle, jossa se nykyisinkin sijaitsee ja jota sisareni Arja-Leens omistaa ja vaalii.
Loviisa ei kotiutunut Lautamäkeen, vaan vietti pitkiä aikoja Forssasssa poikansa luona....Puoliso Aaapo kuoli vuosia aikaisemmin ja Loviisa 1929. Aapon hautapaikka jäi siunauskappelin alle, joten Loviisa sai uuden hautapaikan poikansa Johanin (Janne) hankkimana,
Nyt kuitenkin alkukeväästä selvisi että hautapaikan maksajaa ei enää löydy, joten lunastin sen itselleni, ja se oli yksi syy alkaa "etsmään" Loviisaa.
Olin tiennyt aikaisemmin Loviisan kuuluvan ainakin Kolunsaran sukuun, mutta jotenkin törmäsin Keisareihin ja sain sieltä pari vinkkiä matkalleni menneisyyteen.
Loviisan persoona on jotenkin kiehtonut minua vusoia, nyt eläkkeellä ollessani olen ajatellut Loviisan toimeliaisuutta ja kinka hän oli paljon omaa aikaansa edellä. Joitain kaunokirjallisuutta on jäänyt jälkeen ja olen kuullut Loviisan olleen hyvin tietoisen ja itsepäisenkin ihmisen. Lukeminen linee ollut tärkeätä.. nyt minua kiinnostaa suvun musikaallisuus, onko se Loviisasta peräisin vai Aaapon puolelta.
Huomenna alkaa siis ensimmäinen matkani menneisyyten Loviisaa etsien, en tiedä mitä sieltä löydän? Loviisaa en usko löytäväni, mutta jospa jotain itsestäni oppisin? Voisin tuoda sitä kotiin repussani, jakaa muillekin, jos haluavat ottaa vastaan.
Matkani menneisyyteen pelottaakin minua, mutta toisaalta ajattelen meissä kaikissa virtaavan Vilppu Keisarin verta, joten yritän pitää pelon loitolla....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti