SUOMI BRÄNDI

Tulin tässä varsin järkyttyneeksi huomatessani eläneeni lähes koko Suomen itsenäisyyden ajan. Itsenäistynyt olen , mutten oikein ikääntynyt.
Mikä tekee vanhaksi? En ole koskaan edes pohtinut asiaa, nyt vaan huomasin että kokemukseni maamme itsenäisyydestä ovat varsin pitkät. Juhlitaan 100 vuotiasta Suomea, aivan kun se olisi ikäloppu. Tyttönen tämä maa on ja poikien johdossa menee kumolleen. Itse olen seurannut touhua lähes 2/3 tuosta ajasta ja aina vaan tulee hullumman oloisia päättäjiä, mitä ihmeellisimpien ehdotuksien kanssa.
Olen itse aina "maalaillut isolla pensselillä" enkä ole pikkuasioihin kompastellut.

.Isäni oli syntynyt Venäjän vallan aikana, kuten myös äitini. Suomalaisia he kaikesta huolimatta olivat, kuten myös heidän vanhempansa, joten itsenäisyys ei ainakaan tuonut uutta kansallisuutta.Eurooppalaista minusta ei tule tekemälläkään, mieluummin vaikka ruotsalainen tai venäläinen. Ovat paljon hauskempaa sakkia.
Molemmin puolin rajoja nostellaan maljoja, lauletaan ja pidetään hauskaa.Näkisipä meilläkin edes tämän vuoden aikana jotain samankaltaista hauskanpitoa

Vaan ei. Jo pelkästään juhla etiketti vie aikansa, että kerkiää nukahtamaan avauspuheenvuorojen aikana.
Lisäksi paikalla täytyy olla jonkun puolueen ammattipuhuja toivottamassa tervetulleeksi. Vieraat istuvat "persaus puutuneena" kuuntelemassa historiikkiä.
Kunnanjohtaja vaimoineen istuu etupenkissä, minä itse jossain keskivaiheella tukehtumaisillani korsettiin. Naamat peruslukemilla ja hieman rypistellen otsaa tuomme esille tilanteen arvokkuuden.
Olemme jämähtäneet Kiven -Seitsemän Veljeksen- elämään.

En erityisemmin perusta koko kirjasta, lähinnä sen surkean suomenkielen tähden, mutta näin ajatellen juuri tällaisia me olemme.
Oppiminen ei suju.Karkuun on mentävä ja kaikkea on pelättävä. Jokaisen oudomman tai uuden asian vuoksi kannattaa aina laittaa "hanttiin", nousta kivelle ja pelätä kun veljekset konsanaan Viertolan sonnia.
Samanlainen riitaisa porukka olemme edelleen, samalla kivellä ja pinteessä, mutta yhteistyötä ei kyetä tekemään."Iloliemestä" tulee helevetinmoinen tappelu ja käräjöinti. Ammuttava on sonnit, ei auta mikään. Samoin suhtaudumme vieraisiin, varsinkin erivärisiin.
Innanen jo lauleskeli aikoinaan Gunnar pässistä

. Gunnar kun oli vierasmaalainen,lisäksi iloluontoinen pässi, saaden koko lammaskatraan laulamaan , ensin riemuissaan ja sitten suruissaan kun Gunnar päättikin poistua maasta. Epäluuloisesti katselemme vierasta ja ellemme saa tätä sovulla lähtemään, niin sitten väkisin. Saatuamme tahtomme viimein lävitse, nousemme taas kivelle tappelemaan keskenämme.Me tarvitsemme aina yhteisen vihollisen, jonka aikeista olemme samaa mieltä.
Näyttäisi että "sadan vuoden yksinäisyyden" aikana olemme olleet 105 päivää täysin samaa mieltä, ja se oli Talvisota. Stalin ei sitä noteerannut miksikään, sanoi pieneksi "rajakahakaksi" ja sekös meitä harmittaa edelleenkin.

Vaikeaa on kuolla mutta vaikeampi elää. Elämän asenteemme ei voi olla opittua vaan geeneissä jatkuvaa , aina vaan eteenpäin sukupolvelta seuraavalle. Pitäisi opetella vähän letkeämpää asennetta ympäristöön. Kovapäisyytemme vuoksi se ei tahdo onnistua. Eino Leinokohan se jossain runossaan kertoili kuinka ikivanhoina suomalaiset syntyvät. Eika sata itsenäisyyden vuotta sitä ole miksikään muuttanut.
Meidän täytyy kokoajan "Näyttää Maailmalle", että olemme olemassa , emme ole päässeet edes yksimielisyyteen siitä, kuinka saimme itsenäisyytemme ja miksi?
Ei meidän tarvitse ainakaan tällähetkellä näyttää yhtään mitään, kunhan tulisimme toimeen keskenämme.
Resursseja olisi vaikka millä mitalla, mutta aika kuluu riidellessä keskenämme.
"JA MITÄ MEDIAKIN SIITÄ SANOISI""