Vanha ihminen ei näköjään kestä enää pientä flunssaakaan. Henki meinasi lähteä.
ja korppi noukkia. Korppi muuten kiertelee ympärilläni, ammun sen kun saan haulikon kohdilleen.Muutamana vuonna on vaimonsa kanssa jo pyrkinyt lähemmäksi ja lähemmäksi.
Wanha kansa tiesi mitä korpin tulo lähimaille merkitsee. Palokärkeä ei ole vielä il
maantunut nurkkiin koputtelemaan.Lisäksi kuvittelin että olen täysivaltainen ja täysijärkinen, eikä minua saa asettaa minkäälaiseen holhoukseen, mutta siinäkin erehdyin.
Lapseni ja muutkin joutavat kiertäjät kävivät kysymässä vointiani, ahdistuin kun en saanutkaan kuolla rauhassa.

Soittelivatkin ja seurasivat kuinka käyttäydyin. Horteesta minut herätti koira, joka nuoli kasvojani ja sitä luulin sitten natsikoiraksi. Olin nähnyt unta natsien keskitysleiristä.
Itseasiassa koiran ansiosta jouduin nousemaan vuoteesta, koska sitä oli käytettävä "pissillä" ulkona. Kenkien laitossa meni puoli tuntia, oikea jalka ei siirtynyt itsestään eikä kovasta käskystäkään mihinkään. Sitä piti nostaa ja jakaterä lepsotti mihin sattui Laita siihen sitten töppönen somasti.
En varmaan aina ollut ihan tolkussanikaan, koska yhtenä yönä elokuvaa katsellessani näin "palvelijan" siivoavan pirttiä. taisi olla kuumetta.
Alkaessani toipumaan, käveleminen sujuikin sitten tuolin kanssa , jossain vaiheessa toivoin jo rollaattoria tai ainakin sen kyytiä.

Pää alkoi selvitä, mutta raajat kulkivat ihan oman tahtonsa mukaan.
Sisareni lohdutti, "Onhan se hyvä että pää toimii, raajoista viis"! No eihän se noin yksinkertaista ollut. Sänkyyn mennessä piti istua, kellahtaa selälleen ja senjälkeen yrittää nostaa oikea jalka myös yöpuulle. Joskus kävi että nukahdinkin oikea jalka lattialla.
Eikä se tuntunut omalta jalalta ollenkaan? Tunne oli tuttu vuosien takaa, mutta silloin muut lihakset sentään pelittivät ja vissiin järkikin paremmin... vaan nyt ei ollut tyttömäinen oleo... ei tokkiisa.

Murheeseeni luin ystäväni Keijo Nevarannan vasta ilmestynyttä runokirjaa "Tat TVAM ASI"... Iski sieltä silmään mielentilaani sopiva runo:
"Tuuli puhaltaa taas
aina tuulee
ja joet kääntyvät
kulkevat lähteilleen
"pistettiin mies kirstuun
ja heitettiin hiekkaa päälle"
Silloinkin satoi syksä
lehtiä, paljaita puita
palelin alasti
tuulen puhaltaa läpi
jään tähän puistoon
linnut ja lehdet lähtevät
Keijo Nevarannan kirjat ovat niin moniselitteisiä ettei pääni niitä oikein ymmärrä, mutta tautiseen mielentilaani ne sopivat loistavasti.

Jotenkin tämä Kemissä sijaitseva Stone Age kiehtoo eniten. Teos on aika suuri, olikohan se 1/5 osa Stone hengestä, saatan muuten muistaa väärinkin. En ole zsitä koskaan nähnyt ja mieli tekisi, nimenomaan kesällä ja jos olisi vielä kukkia. Tämä aiotaan tuhota ja rakentaa puistoon kerrostaloja.
Puisto on vielä vesijättömaalla, joten muutamassa vuodessa talojen ensimmäiset kerrokset olisivat uponneet liejuun.... ja ainakin siinä vaiheessa kun napajää sulaa.

Piti laittaa tuo kirjan etusivukin näkyviin. Metsää ja luontoa se kai kuvaa, kun olikein tarkasti katsoo. Arvostelu Ilkassa oli hyvä., Sitä vaan en nyt löytänyt.
Vieläkin "tolokuton" olo. Aaamu-uutisissa kerrottiin Suomen suunnattomasta velkataakasta, eikä se mieltä yhtään virkistänyt. Tarvittiin kolme pannullista vahvaa kahvia selvitäkseni Pekkarisen, Sasin ja Jungnerin keskusteluista, kuinka voidaan selvitä.... olin jo valmis luopumaan puolesta eläkkeestäni ja lähettämään muutaman satasen suoraan valtion pussiin.

Lasareettiin en siis joutunut, mutta oletan tyttärieni seuraavan toimiani varsin tarkasti. Jos joudun lääkärin syyniin, löytää tämä minusta niin monta vikaa, että lähettää minut suoraan saattohoitokotiin, jossa sitten makaan vaipat housuissa loppuajan ja tietty letkuruokinta myös..... koiria sinne ei saa viedä, eikä kissoja. Omaiset käyvät viikottain ja tuovat neilikoita, jotka jo haisevat vainaalta... jösses sentäs.
Ei tuolainen minua pelota, muttei saa päättää omista asioistaan. Velliä työnnetään vaikkei olisi nälkä. Kävelykyky menee kahdessa viikolssa ja älli kolmessa. Alan höpöttämään kuinka olin "keinukallion kaunein tyttö" jne


Suunnitelmani ovat joka tapauksessa muuttuneet varsin positiivisiksi (joudunkohan sittenkin holhoukseen) Nimitäin aion Vappuna istua ylläolevan kirkon rappusille hulmuavahippihame ylläni ja itse tehty huovutettu kukkahattu päässäni. Värjään myös hiukseni ja laitan vaaleanpunaista huulipunaa... ostan pullon punaviiniä, vaikken käytäkkään alkoholia. Huutelen ihmisille ja vihellän "poikien " perään. ystäväni Jarmo on luvannut tulla mukaan. Olen etsinyt huuliharppuni ja soitan masurkkaa ihmisten iloksi.............taidan olla terve,lähden ulos.
Minä luin yöllä Thomas Bernhardin omaelämänkertaromaania Päätös, jossa ollaan kuolinhuoneessa jotain vuonna 1945 tai -46, siis oikein todella. Kuolevalla on märkivä keuhkopussintulehdus ja iältään se on 19-vuotias, lääkärit vain eivät huomaa että se onkin päättänyt säilyä hengissä.
VastaaPoistaMutta hoitajat odottavat kärsimättöminä kaikkien vanhojen miesten kuolemaa, koska sänkyjä ei ole tarpeeksi. Nuorimies katselee kuolemia päivittäin. Sota on niin lähellä ja ollaan Itävallassa muutaman kymmenen kilometrin päässä Saksasta, toiseen suuntaan Salzburgista, niin että väki on nälkäinren, kodit ovat palaneet liittoutuneiden pommituksissa, kerjäläisiä kulkee pitkin teitä ja talvi ei lopu koskaan.
Aattelin että ei mun kans kannata valittaa viiden luun katkeamista ja särkyä. Mutta varma ei voi olla siitä, onko tämän kaupungin kaupunginsairaalassa tarpeeksi sänkyjä, jos keuhkokuume ottaisi ja iskisi.
Kai olet jo selvinnyt lentsusta?
:)
VastaaPoista