Eläkkeelle jäänti ei aina ole kaikkein helpointa, ei ainakaan silloin kun on kokonaan sulkenut asian mielestään.
Olin tehnyt viisi viimeistä vuotta pelkkää yövuoroa. Seitsemän yötä, 77 tuntia, päivät nukkuen.
Pidin työstäni, koin hyvänä saadessani olla lähes 40 vuotta samassa työpaikassa. Olihan siellä toki kaikenlaisia organisaatio muutoksia. Kuntainliiton sairaala muuttui yllättäen Keski-Suomen sairaanhoitopiirin sairaalaksi ja johto asustikin aivan muualla kun lähietäisyydellä.
Mennessäni Juurikkaniemeen v 1976, siellä oli potilaspaikkoja yli 200 ja eläkkeelle jäädessäni paikat olikin vähennetty 56:een.
Kaikelaisia suunnitteluryhmiä, neuvotteluja ja taas suunnitteluja alkoi tulla siihen tahtiin, että mielestäni potilashoito jäi "jalkoihin". Muistan aika kipeänä päivän, jolloin senkummemmin asiaa harkitsematta ilmottauduin jatkuvaan yötyöhön.
Oli aloitettu kansliassa neuvottelut klo 8.00, samaa neuvottelua jatkui vielä 14:30. Päätin että loppuajan käytän täysin potilashoitoon, enkä osallistu minkäänlaiseen neuvotteluun.!
Itseasiass kaduin jo muutaman tunnin kuluttua, mutten enää kehdannut perääntyä.
Psykiatrisen hoidon alas-ajo oli kivuliasta kuunneltavaa. Päättäjät eivät kuunnelleet tippaakaan meitä ruohonjuuri tason ihmisiä, jotka kuitenkin tiesivät millaista hoitoa ihminen tarvitsee ja kuinka kauan. Oli puhuttu jo vuosikausia avohoidon kehittämisestä. Teoria oli loistava, mutta käytäntö sitten "sakkasikin" kunnolla.
Ennen yövuoroon siirtymistäni, oli käyty neuvotteluja sairaanhoitopiirin valtuutettujen kanssa, itse olin mukana silloisen KTV:n puheenjohtajan roolissa ja yksityishenkilönäkin. Kirjoitin päättäjille, sekä eduskuntaan että sairaanhoitopiirin edustajille. Alkoi vaikuttamaan, että virkamies tasolla tehdään päätökset mm osastojen lakkauttamisesta!
Yleensä kesälomien jälkeen oli sairaanhoitopiirin infotilaisuus ja eräs jäi erityisesti mieleeni.
Henkilökunnalle oli järjestetty tiedotustilaisuus, jonka piti psykiatrien tulosvastuun johtava lääkäri Timo Männikkö.
Päätin kutsua paikalle sekä lehdistön, että luottamushenkilöt. Samaan aikaan olin koko ajan puhelinyhteydessä kansanedustaja Lauri Oinoseen. Infotilaisuuden alkaessa saapui lehdistön edustajat sekä luottamushenkilöt joiden saapumista paikalle, pyrittiin estämään.
Timo Männikkö esitti "faktat" joiden mukaan osasto 6 lakkautetaan. Kerroin asiaa kansanedustaja Lauri Oinoselle, joka sanoi ettei virkamiespäätöksellä saa lakkauttaa mitään osstoa. Kerroin asian kokouksessa ja samalla myös L.Oinonen soitti "ylipääjohtajalle". Se infotilaisuus sitten loppuikin lyhyeen.
Yövuorossa sai tehdä työtään rauhassa, mutta huomasihan sen aina kun joku osasto "hukkui" ja yksityisia palvelukoteja perustettiin tilalle.
Toisaaltahan sain kokea työssä ollessani hyvän psykiatrisen hoidon että myös sen loppumisen.
Koko hoitohenkilökunta, sekä tietenkin myös potilaat olivat suuren haasteen edessä. Toisaalta olin helpottunut kun vuonna 2010 jäin eläkkeelle Vappu aattona, mutta huoli mielenterveysongelmista ei ole "sielusta" minnekkään kadonnut. Nuorten mielenterveysongelmat lisääntyvät ja alkavat aina vaan aikaisemmin, niitä koitetaan paikata lääkityksellä, mutta ei ole oikein syöttää alle kouluikäisille "mielihyvä" pillereita ja unilääkkeitä.
Odottelenkin tässä Ahneuden-Ajan päättymistä.
Yritysmaailmassa eri osastojen yksiköittäminen ja myöhemmin yhtiöittäminen niiden myyminen alkoi jo 1970-luvulla. Käytännössä yksikön muodostamisessa organisaatio jaettiin eri yksiköihin ja niille tuli oma erillinen johto.
VastaaPoistaYksiköt budjetoivat kukin oman vuosibudjettinsa ja sen
Yksiköt tekivät omat eriliset vuosibudjetit. Lisäksi kerran vuodessa tehtiin toimintakohtaiset kolmivuotissuunnitelmat, joita sitten seurattiin kunkin budjettivuoden tulosseurannassa. Kaikki tulosvaikuttiset kustannukset budjetoitiin ennakkoon ja seuranta perustui aiemmin tehtyyn budjettiin.
Kun oltiin saamassa olennaisesti suurempi kauppa, joka oli usein jouduttu
tinkimään budjetoitua alemmaksi, niin vastuuhenkilöt yhdessä kävivät kustannusrakenteen lävitse ja sopivat yhdessä kuinka alennettu kustannusrakenne saavutetaan ilman olennaista tuloksen huonenemista.
Tätä kautta vuosikymmenien edetessä, jouduttiin purkamaan omavalmistusta edullisempaan alihankintaan. Sen seurauksena tuli yrityksissä oheistoiminnat yhä kyseenalaisimmiksi ja niistä luovuttiin ulkoistamalla ja keskittymällä yhä selkeämmin ydinbusinekseen. Luonnollisesti tällaisen seurauksena yrityshenkilöitä siirtyi ulkoistuksen mukana yrityksestä, Tapahtui ennenaikaista eläköitymistä ja irtisanomisia.
1990-luvulla voimistui tarve yhä halvempaan kustannustasoon, jonka seurauksena yritykset siirtyivät halpamaista ostamiseen (Baltian maat, entiset SEV-maat, Kiina ja Intia).
Usea suuryritys siirsi toimintojaan ensin muualle Eurooppaan sitten Kiinaan, muualle Aasiaan ja sitten projektikohteiden mukana kuhunkin kohdemaahan mm. Etelä-Amerikassa.
2000-luvulla on selvästi sama koskenut myös alihankintateollisuutta. Ei ihme, että vientiteollisuus on hävittänyt työpaikojaan
http://tyhmyri.wordpress.com/2013/08/20/suomalaisten-isien-ja-aitien-työpaikat-vientiteollisuuden-tyopaikat-katoavat-melkoista-kyytia/
Uskon, että pienyrittäjyys ja pk-sektori on nyt parhaita tapoja yrittää selvitä tilanteesta: http://mikkovlttil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/165704-meidan-pitaa-katsoa-peiliin-ei-tuijottaa-italiaan-ja-portugaliin#comment-2578216
Viime vuosien trendinä on ollut myös osaamisen siirtyminen ulos Suomesta. Kun ei ole työntekijöitä ei tarvita asiantuntijaosaajiakaan eikä päällikkötasoa eikä johtotasoa. Björn Wahroosin Ruotsiin siirtyminen kertoo myös liikehdinnästä pääomapiireissä.
Tässä tämä Suomen ongelma on: Suuri eläkeläisten määrä, paljon työttömiä, liian suuri yhteiskunnan byrokratiaorganisaatio ja 200 kansanedustajaa hyväksymässä EU-direktiivejä niiden sisältöjä tuntematta sekä yhä pienenevä lapsiluku.
Luulenpa Tuula, että homma tästä vain pahenee. Hallituksen joukkopako EU:n leipiin "fantastista vastuunkantoa" pakoon kertoo omaa kieltään. Suomen velka nyt on n. 91,6 miljardia €, kun se oli Kataisen aloittaessa pääministerinä n. 41 miljardia €.
Yhteiskunnan puolella tilanne tulee vain pahenemaan. Ei riitä, että korotetaan veroja ja lopetetaan Juurikkaniemen sairaala.
Suomessa tulee lisätä myös veronmaksukykyä tai viimeinen sammuttakoon valot.