sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Vuoden 2013 varrelta

Lapsenlapseni nimiäispäivältä. Poika ei saanut perinnöksi mitään suvun nimeä, vaan ihan "oman nimen" Ahti Hermann. Tuo Hermanni taisi tulla vanhemmilta vähän vahingossa. Ahtin äidinisänisänisän isä oli Hermanni ja asui samassa pihapiirissä perheineen, mihinkä pieni Ahti Hermann syntyi. Talvesta tuli tavanomaisen luminen, välillä ihan reippaasti pakkastakin. Vanha aitta nuokkuu odotellen kesää. Jääpuikot navetan villiviineissä muuttavat maisemaa ja näyttäen talven kulkua. Pääsiäistä edeltävän paaston aikaan tulen säännöllisesti "synnintuntoon" jolloinka kivetkin palavat. Toukokuussa Pilvikirsikkapuut kukkivat valkoisenaan. Tämä on kuulemma "maahanmuuttaja" joka olisi tuhottava. On kuitenkin perhosille ja kimalaisille niitä ensimmäisiä kukintapaikkoja, enkä tuota nyt niin pahana puuna näkisi. Talvisinkin sen runko on upean punertava. Nopeakasvuisena saattaisi olla hyväkin energiapuu.. Värit häviävät ja ympäristö muuttuu. Aurinko näyttäytyy vielä kerran ennen "kaamosta". Tullakseen taas reilun kuukauden kuluttua uudelleen esiin. Vuodenaikamme ovat mahtavia. Kesän ja talven lämpöerot ovat useita kymmeniä asteita, vaatien ihmisiltä, eläimiltä ja kasveilta valtavaa sopeutumista ja selviämistä hengissä vuodenkiertokulussa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti