Kun nyt on sattunut syntymään Suurena Pula-aikana, jolloinka puuhellanpäällä porisi sianpääsyltty ja kuoriperunat ainoina mausteinaan pippuri, suola ja sipuli, näyttää tämä nykymeno uskomattomalta. Juuri kun olin tottunut makaroonin ja spagettiin, siitä onkin tullut pastaa. Olin toki jo oppinut laittamaan tomaattikastiketta tämän.. pastan kanssa, mutta varsin omituisella tavalla .. . Aivan syystäkkin olin epätietoisen näköinen ja aina kaameampaa oli tulossa... Tomaattipurkkia ei kaadeta siis kattilaan, eikä sinne heitetä sipulia muhimaan itsekseen eikä lisätä kahta dl kermaa lopuksi .... VAAN.
oreganoa, basilikaa, chiliä, 2tl sokeria, mustapippuria, kasvisliemijauhetta, suolaa ja tällä kertaa kikherneitä.
Näitä ei summittaisesti heitetty kattilaan vaan kuullotettiin sipulit, seuraavaksi valkosipulit joita ei missään tapauksessa sanut kärventää.
. Tuo chili oli mielestäni akanan näköinen ja sitä jauhettiin huhmaressa (?).
Ai niin porkkanaraaste jossainvaiheessa joukkoon.
Tomaattikastikkeen piti kiehua "hiljaa hymyillen" ja epäilin oman hymyni hyytyvän ennenkun valmista tulee.
Tuoksun ollessa mahdottoman hyvän, tuli onneksi aika laittaa tämä ns pasta kiehumaan (7min)
Olin ajatellut salaa, että viettäisimme pyjamabileitä, puhuen pojista ja lakkaillen varpaankynsiämme, olikohan tytär tämän unohtanut vai ihan tarkoituksella jättänyt ohjelmasta pois.
Vävyäkään ei näkynyt. Liekkö kuullut anopin ruuanlaitto-oppitunnista????
Ylläoleva kuva on valmista syötäväksi, tuossa oikealla reunalla onkin sitten jonkun sydämiä.. ei kuitenkaan minkään eläimen, koska tavattuani Pikku Possun metsässä toissavuonna, aloin kasvissyöjäksi.
Olen saanut tapaamisen muistoksi aivan oikean Enkeli Possun, siipineen sun muineen. Toisekseen tämä hymyilee, mutta tavatessamme minua ei hymyilyttänyt.
Samalla kertaa sanouduin irti kaikesta suutuotannon kauheuksista . Tämä juttu nyt ei oikeastaan tähän blogiin kuulu sitten millään..... Laitan siis ainoastaan tarinan onnellisen lopun Bon Appetit .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti