POTKUPALLOA LAPSUUDENKODISSA

MM-kisat potkupallossa (sanotaan kuulemma jalkapallo).
Vävy se keksi, että aloitamme päivää aikaisemmin ja teemme eväsretken lapsuudenkotiini. Lapsille aktiviteettiä ja vanhoille naisille kunnon kohennusta.

Olin paastonnut lähes koko päivän tietäen, että eväät ovat hyvätja kahvia riittävästi.

Lapset kyselivät koko päivän, joko milloin lähdetään, harjoittelimme peruspotkuja pihassa ennen lähtöä, vähän hirvitti mummua, pallon iskeytyessä kroppaan siinä määrin, että kaatua olin. Eikä se Lautamäkeenkään meno ihan priimaa ollut. Nälkäisenä ja kahvintuskaisena päätin ihan itsekseni eväitten syönnistä ensimmäisenä.
Tarkoitus oli kuulemma tauon aikana pitää kahvi ja ruokatauko.
Ei se muutenkaan mennyt odotusteni mukaan, olin nimittäin jättänyt kyynärsauvat jonkin aikaa sitten pois, koska minulla on vahva usko kalevalaisiin parannustaitoihin, kun puukkoon ja proteesiin. No arkuus iski päähäni, enkä uskaltanut nousta kivirappusia, muuten kun konttaamalla.

Paljon on siis vierähtänyt aikaa tuon kuvan ottamisesta, piha kuitenkin lähes yhtä kuiva kun nyt. Tuolloin uskalsin nousta kivirappuset konttaamatta, vaikka kävelytaitoni olikin viivästynyt muun tiedon hankkimisen kustannuksella.

…..Pieninmäinen , Maija ei osallistunut vielä peliin, mutta lähikosketusta otti ja maku tuli myös tutuksi. Seurasi tarkkaan pelin kulkua, sääntöjä siinä ei tuskin ihmeemin ollut. Tosin mummu sai torumiset "käsillä ei saa koskettaa palloa , ainoastaan maalivahti.

…..Mummulle teki vaikeuksia jo saada pidettyä itsensä "tolopillaan", mielestäni pärjäsin kuitenkin erinomaisesti.
Tosin en ymmärrä miksi siskonpoika nauroi potkulleni, sehän oli tarkoituskin mennä poispäin maalista ja viisi metriä sinne tai tänne ei nyt mikään ihme ole, paitsi se pituus.

Tuollaisia kivirappusia minun piti kontata.
Kuvat ovat epätarkkoja, lähtiessämme kotiin huomasin kamerani olevan täysin voissa.

Olen huomattavasti parempi olemaan noita-akkana ja mörkönä kun tässä urheiluharrastuksessa. Tosin olen suunnistanut joskus ja muut osallistujat olivat tulleet saunasta jo ajat sitten, kun minä selviydyin maaliin......En koskaan oppinut luistelemaan taaksepäin, mutta eteenpäin kylläkin....ja lujaa, enkä osannut pysäyttää vauhtia, joten kolhin itseäni vähän siellä sun täällä. Sukset olivat kai parhaat minulle, latu oli valmis tai ainakin melkein, .Ainoa täydellinen pysäys tapahtui Hartikan mäessä, kun latu oli tehty kahden puun välistä, enkä minä mahtunut siitä vaan tömäytin itseni juuri siihen väliin jääden harteistani kiinni.

Tässä on syntymässä se 5m potkaisu, joka ei ollut kaukana maalista. Alempana kuvassa on on toinen voitokkaista maalivahdeista.

Totesin potkupallon olevan niin mielenkiintoisen lajin, joten aloitinkin katsomaan lähes kaikki pelit, vaikken ymmärrä niistä yhtään. Sen verran ymmärrän, että on törkeätä olla osallistumatta naapurimaan MM-kisoihin, on sitä ihmeellisempiinkin paikkoihin menty, Massaporukkaa kaikki, on sitten kyse EU:sta, Venäjästä tai Trumpista, puhumattakaan hallituksestamme, niin samaa laulua lauletaan. Vaikuttaa etteivät ihmiset uskalla erottua joukosta. Onhan siinä toki omat vaaransakin, riippuu siitä kuka Suomen valloittaa seuraavaksi.

Vanhukset laitettu ansaitulle lepotauolle, vaikka on siinä nuorempaakin porukkaa mukana, pienimmät eivät hellittäneet vielä.

Tässä olikin loistava paikka ratkaista maailman ongelmat, tosin olimme kaikki erimieltä kuinka ne selviävät. Parista asiasta olimme samaa mieltä. Trump on vaarallinen ja Israel olettaa tämän oleva kauan odotetun Messiaan, joka nostaa maan kaikkien yläpuolella. (luulen Trumpinkin ajattelevan näin) Metsänhoidosta puhuminen sujui yllättävän hyvin.

Maataloustuottajien ahdinko puhututti, onneksi tuli kuitenkin sadetta, mutta sato on jo huomattavasti pienempi, samoin karjalta loppuu laidunruoka.

Kiina on kiinnostunut Suomenkin pelloista, epäilen kuitenkin etteivät noudata kaikkia määräyksiä ja lappujen täyttämisiä, mitä suomalaiset tunnollisesti tekevät.
Tuli samalla mieleen, että jokainen voi kai myydä peltonsa ja maansa kenelle tahtoo, Itse ajattelin Putinia, kun tämä ei heilu kun tuuliviiri. Rakentaa uutta
Neuvostoliittoa, joten osaan ennakoida hyvin. Nato puhututti, samoin Sote. Molemmilla on mielestäni outo kaiku. Nato on jo selkeämpi, meitä ei puolusteta, mutta me annamme maamme harjoituksiin, sekä mahdolliseksi taistelu tantereeksi. Sote sitä vastoin on täysi mysteerio. Kela on jo tipahtanut kyydistä, annettiin uusia tehtäviä, muttei koulutusta. Minä taas toivoisin pienten paikkakuntien terveyskeskuksiin lääkäreitä, jotka olisivat tavanneet potilaansa muuallakin kun ruumiin avauksessa.
Eikä toteaisi "kun se on itsekseen tullut, niin itsekseen se lähteekin" Jonkinlainen laskutaito olisi myös hyvä, samoin kirjoittaminen. Huonojen kokemusten vuoksi päätin siirtyä kalevalaisen hoidon pariin. Ensimmäisen käynnin jälkeen heitin kyynärsauvat pois ja kävelin uljaasti kun missis Bukee. Varovaisena ihmisenä en ottanut käsillä vastaan, ettei toinenkin olkapää mene sijoiltaan.

Romahdin siis täysillä nenälleni lattiaan, nyt olen sitten muotoillut nenääni komeammaksi. Vielä lähes kahden kuukauden kuluttua rusto muokkautuu tahtoni mukaan.

Se onkin ainoa kehossani ja lähipiirissä, joka taipuu tahtooni. Kunhan ei tule niin pitkäksi, ettei porstuassa kääntymään.
Terapeutilleni kerroin onnettomuudestani, hiukan tämä puisteli päätään.

No viime viikolla mennessäni hoitoon, kysäisi Heikki miksi vasen jalkani on turvoksissa ja huonommassa kunnossa, mitä edellisellä kerralla. Pakkohan minun oli myönnettävä olleeni potkupallo pelissä ja kontanneeni kivirappuset ylös....Sain vähän nuhteita. Hoidon jälkeen pitää ottaa ihan kevyesti, lepäillä ja juoda nesteitä.
Olihan siitä ollut puhetta edelliselläkin kerralla, täytyy kuitenkin todeta, ettei polvikipua enää ole juurikaan. Olen edelleen leikkausjonossa, mutta oletan etten tarvitse sitä.

Siellä lapsuudenkodin rappusilla istuessani, palautui mieleeni sukulaiset, jotka olivat varttuneet siellä ja joka oli säilynyt suvulla.

Ihmettelen äitiäni ,joka jaksoi vuodesta vuoteen ottamaan sukulaisia vastaan, hoitaen siinä samalla maalaistalon emännän työt. Yksi päätti kirjoittaa muistelmansa AIV pöntössä, joka sillä hetkellä oli tyhjä, joku maalasi tai kirjoitti muistelmiaan sieltä 1800 luvun lopulta.. Ehkäpä äiti ymmärsi sen ikävän , joka näillä oli kotiin.
Myllymäen torpassa olivat kaikki syntyneet, mutta mummu ja pappa päättivät ostaa oman talon,
Samoin tuli mieleen , ne ihmiset, jotka kävivät viimeistä kertaa Lautamäessä.
Kerrankin yksi emäntä pyysi tulla hakemaan jo sinä päivänä. Hiljaisena käveli lähitienoot hyvästellen lapsuutensa maisemat.
Tällaisia käyntejä oli useitakin ja vierailun jälkeen äiti totesi "taisi käydä hyvästelemässä

, tutut tienoot"
Vaikka se lapsuus loppui kotitilalla noin 15 vuotiaana, kokemukset ennen sitä olivat voimakkaita ja vaativat käyntiä.
Sisareni on muistanut ja huomioinut, ettei Lautamäki ole ainoastaan yhden sukupolven "lähtöpaikka".....Kaikenlaista sitä tuleekin mieleen potkupallon taukoaikoina tai jäähyinä.

Lapset ainakin nauttivat hyttysistä huolimatta. Markus asuu kauempana ja Ahti olisi niin mielellään jatkanut peliä vielä illalla. Lapsille jäi ainakin mukava muisto.

Muorista en mene takuuseen.