KESÄLLÄ 2018

Kesä alkoi lähes samoin kun vuosi 1918.
Joka suunnasta maailmalta kuului varsinaista vihanpitoa. Lähi-Itä ei rauhoitu, Jemenissä tapetaan ihmisiä kun hyttysiä, samoin Myanmarissa.

On kun ei enää tunnistettaisi ihmisarvoa. Olen välttänyt FB.tä, koska tasaista keskitietä ja toisen ymmärtämistä ei tunnu olevan. Jokin syyhän on ihmisten pahaan oloon?

Tasaisesti suututin tutut ja tuntemattomat. Kuitenkin jossain vaiheessa , ainakin hetkittäin tajusin etten pysty mitään muuttamaan. Kuitenkin seuraavassa hetkessä olin "sodassa" mukana täysin palkein. Koskaan en ollut samaa mieltä, jos olin äärivasemmiston sivuilla, puolustin äärioikeistoa ja taas oikeiston sivuilla puolustin vasemmistoa.....Kai siksi että kommentit olivat kun kuorolaulua. Tiesin ettei moisella menolla hyvää synny, ellei kumpikaan puoli tule tippaakaan vastaan. Jotain hyvääkin kuului maailmalta fosforin talteenotto, olin siitä kirjoitellut useita vuosia. Nyt Aalto yliopisto koittaa perehtyä asiaan. Samoin Ydinenergian käyttöön otto. Jos meillä on ainoastaan 30 vuotta aikaa, niin ainoa on ydinenergia. Ei olisi kannattanut riidellä kivi-ja ruskohiilestä, puusta ja koskivoimasta, kuten ei myöskään kaivoksista. Aika menikin siinä, eikä konkreettista syntynyt.

Päätin keskittyä muutaman hehtaarin alueelle, vaikka kesä oli kuuma selvisimme riitelemättä......vaikka lähellä se oli. Talvi oli ollut kylmä ja runsasluminen. Tiet valtoimenaan vettä, saappaan varresta meni sisälle kulkiessani tyttären luokse huhtikuun lopulla.

Tierummut tukkeutuivat, eikä Maijan vaunujen kanssa päässyt pihasta mihinkään. Kaivo puski vettä yli, eikä metsässäkään voinut kuljeksia. Huhtikuun lopulla satoi lisäksi kaatamalla, eikä olisi tullut mieleenkään, että vesi loppuu tältä mäeltä. Ilmoja piti seurailla, joko olisi kukkien istutusaika. Muuttolintuja tuli verkkaisaan tahtiin. Kirjosieppoa ei kai ollenkaan, mustarastaita muutama, västäräkkiä en tavannut koko kesänä. Metsähanhi olikin nähtävyys, ainakin hanhena sitä pidin. Joutsenet ja kurjet tulivat täsmälliseen aikaan, samoin tikat eivät olleet hyljänneet meitä. Muutama pakkasyö toukokuussa, teki pahaa pikkulinnuille, pääskysiä oli jo tullut ja tinteillä ainakin munat, joillain kai poikasiakin. Oravia muutamia, muttei samaa määrää, mitä aikaisempina vuosina. Käpyjä ei ollut runsaasti, joten lähtivät ehkä syvemmälle metsään.....Pakkastalvi oli verottanut kanervia, jäkälää ja kuusia, lisäksi sateeton kesä teki loputkin tuhot. Mäntyhän uusii neulasensa, mutta kuusi on kutakuinkin mennyttä jos yli puolet neulasista on ruskeina. Suuriääninen käki sentään jaksoi kukkua, taisi olla ainoa näillä

main, kun ei morsianta löytänyt.

Kustaa Vilkunan -Vuotuinen Ajantieto- sentään auttoi ennakoimaan vaikeata kesää, vaikka politiikasta ei mitään maininnutkaan. Kuitenkin antoi vinkkiä, ettei sadosta tule hyvä jo pelkästään talven jälkeen ja nopeasti kuivuvien peltojen vuoksi. Yö halla ja paahtava kuumuus päivällä teki tehtävänsä, siemen ei itänyt. Alkukesästä toivottiin vielä sadetta, joka olisi hiukan auttanut, vaan ei tullut. Kaikilta pelloilta ei edes kannattanut korjata, olisi ollut suunnilleen yhtä tyhjän kanssa...Lehmät saivat jonkin verran ravintoa pelloilta, mutta syksystä jo ennakoitiin hätäteurastuksia ja maatilojen lopettamisia, sekä konkursseja. Samaa muualla Euroopassa. 600 ranskalaista viljelijää päätynyt itsemurhaan jo ennen vuoden puoltaväliä....Tilanne siis sama kuten 1918, silloinkaan ei ollut ruokaa ainakaan kaupungeissa ja siltä vietiin kellä oli....samaa uhoamista nytkin.

Vappu meni kuten muutkin Vaput, paitsi tänä vuonna en kompastunut piharatamoon ja jalkakin nousi, eikä kyynärsauvaa tarvittu. Olin käynyt pari kertaa kalevalaisessa jäsenhoidossa. On muuten tehokasta, nyt olen kai 6-7 kertaa käynyt, pystyn kävelemään pitempiäkin matkoja, istumaan tuolissa ilman pahempaa kipua ja mikä parasta, saatan nukkua 6-8 tuntia heräämättä....En ollut vuosiin kyennyt nukkumaan vatsallani, enkä selälläni ja nyt se sujuu. Kun ajatellaan, että olin reilun vuoden käyttänyt kyynärsauvaa ja ollut leikkausjonossa jalka lähes koko ajan turvoksissa ja väärässä asennossa, niin nuo kerrat ovat saaneet todella paljon aikaiseksi...

2 tunnin jälkeen olin janoinen ja joinkin vettä runsaasti vuorokauden verran. Samoin lepäilin 1-2 päivää. Tuntuu aina ihmeelliseltä, kun ei ole mitään kipuja muutamaan päivään, eikä tarvitse särkylääkkeitä.

Lasten kanssa touhuaminen on antoisaa ja lapsuudenkotiini Lautamäkeen, teimme parikin potkupallo retkeä. Ahti ja Aino ovat jo "isoja", mutta Maija tyytyy katselemaan lattiatasosta maailmaa, tosin seisoo ilman tukea pitkiäkin aikoja, mutta jalka ei suostu liikkumaan.
Puhe sitä vastoin sujuu hyvin. Ahti aloitti eskarin ja mummusta tuntuu kovin surulliselta, kun lapsi joutuu nousemaan niin varhain. Nyt on oma puhelin, joten mummukin saa kiinni jos on jotain asiaa.

Sukuseurat ovat edelleen kiinnostavia ja parissa kolmessa juhlassa olen käynytkin. Mäntsän sukuseuran juhlat olivat syyskesällä ja taisin osallistua ensimmäisen kerran.
Juhlat pidettiin Mäntän klubilla , uusi sukukirja ilmestyi. Sitä lukiessa vierähtikin aikaa.....Keisarien sukuseuran hallituksen kokous alkukesästä. Nyt viimeksi aloin etsimään sukuani Kolunsaran sukuhaarasta ja löytyyhän niitä.

Syksyn tulon tietää visusti siitä, että huone alkaa muistuttamaan sekaisin mennyttä arkistoa, jos osaisi edes lukea ja tutkia yhtä, mutta kun samalla pitää lukea henkilöhistoriaa, paikkakuntien historiaa ja peräti koko Suomen...Se vaan koukuttaa täysin, miettii minkälaista elämää esivanhemmat ovat eläneet? Tiesivätkö he että jälkipolvia on kymmeniä tuhansia. Oliko heillä vaikea elämä. Kokee olevansa peräti ainutlaatuinen kun tietää jonkun esi isän/äidin jostain 450 vuoden takaa...no eihän se minua ainutlaatuisemmaksi tee. Olisin samanlainen vaikken tietäisi suvustani mitään, mutta se vetää aivan väkisin tutkimaan sitä aikaa, mitä kukin on elänyt ja missä.
Nyt selvisi tarkemmin Mäntsän suvun ainakin yksi lähtöpaikka, Sääksmäki ja alkoi tekemään mieli mennä katsomaan, ehkä viettää siellä muutama päivä.


Näköjään muistomerkki nälkävuosista lipsahtanut väärään paikkaan, tuskin haittaa. Olemme siis päässeet syksyyn. Maanviljelijät eivät saa satoa, eläimille ei ole rehua, joten on teurastettava. Maidon hinta tuottajalleon kutakuinkin yhtä tyhjän kanssa 3senttiä litra, josta kuoritaan vielä päältä kerma, jotta saadaan taas voita jne..Maanviljely on verissä, sitä ei viljelijä edes osaa euroina laskea. Vastuu oman kansan ruuan saannista ahdistaa...ei ole ihmeemmin haitannut haukkumiset "maajusseiksi ja turvenuijiksi", viljelijä tietää arvonsa eikä edes viitsi lähteä peräämään "kunniaansa". Vasta siinä vaiheessa, kun ei ole varaa maksaa laskuja, sähköt katkaistaan.....on annettava periksi.

No minun piti puhua kesästä, olihan se tällainen. Kesäkukat on istuttamatta, ensimmäisen kerran elämäni aikana. Kuitenkin ylihuomenna haen taimet, koska jouluun saakka on leutoa, valoa eivät saa riittävästi, mutta kukkivat sitten vähän heikommin.
Kaivosta on vesi lopuillaan ja me neljän perheen kanssa yritämme sopi kuka milloinkin pesee pyykkiä, käy suihkussa jne. Täytyy vaan toivoa noin viikon mittaista vesisadetta, ellei sitä tule vaan sataa lumen kuivaan maahan, jää pyykit pesemättä pitkäksi aikaa.