Palatessani takaisin Keuruulle ja ja Juurikkaniemen psykiatriseen sairaalaan, tuntui itsestään selvältä alkaa toimimaan ammattiyhdistyksessä paikallisosasto tasolla. MKL toimi vielä jonkin aikaa, mutta sitten joku sai päähänsä yhdistää "kunnalliset" samaan liittoon KTV:n.
Olin alussa rivijäsenenä ja lopuksi puheenjohtajana, taisin tuurata luottamushenkilöitä jne, ainakin lomien aikoina.
Toiminta oli aktiivista. Oli oma huvitoimikuntansa, jonka yksi hyvä tehtävä olikin kerätä jäsenistöä yhteen kasaan muutaman kerran vuodessa. Sairaala antoi juhlasalinsa parikertaa vuodessa tansien pitoon, Jouluna oli ainakin lapsille joulujuhlansa.
Rannassa kunnostettiin mökkiä ja istuskeltiin kesäiltoina puhumassa ainakin alkuillasta varsin viisaita ja loppuillasta vieläkin viisaampia. Joka vuosi kyettiin hankkimaan lähes ilmaiseksi jäsenistölle jotain.. ulkoiluasuja, kenkiä jne.
Pikkujoulu kustannuksiin osallistuttiin myös, samoin kesäretki oli jokavuotinen.
Oikeastaan pienen sairaalan pieni ay-liike tiesi kaiken mitä sairaalassa tapahtui, osattiin varsin hyvin ennakoida "vaaratilanteet".....ja niitähän tulikin.
1980 luvulla alkoivat eri ammattiryhmät kuulua eriliittoihin, oli Tehyä, Superia, Pamia,... hajoita ja hallitse tehosi tässäkin. KTV säilytti pitkään jäsenistöään, mutta sitten sielktäkin alettiin "ohjailemaan" ihmisiä "oikeisiin " liittoihin.
Toiminta alkoi tyrehtymään joka suunnalla. Lisäksi päättäjät suuressa armossaan rakensivat Loimaan kassan. AY aktiivien piiristä se ei missään tapauksessa olisi syntynyt.
Nuorempi henkilöstö erosi perinteisistä liitoista, eikä toimijoita enää riittänytkään.... Uskoakseni moni ei vieläkään ymmärrä mitä tulivat tehneeksi?
Mennessäni Juurikkaniemeen potilaita oli siellä vajaa 400 ja kun jäin eläkkeelle potilaspaikkoja oli 65. Juurikkaniemi oli alkuaikoinani B mielisairaala, joten suurimmalle osalle se oli ollut kotina jo vuosikymmeniä. Lääkäreitä oli 1, ylihoitajia myöskin 1. Sosiaalityöntekijä ja talousjohtaja hoitelivat raha asiat, eikä julkinen sektori tosiaankaan saanut pöhötystautia.
Hoitajilla oli oikeus antaa tarvittavia lääkkeitä, niin fyysiseen kun psyykkiseenkin kipuun. Kenenkään ei tarvinnut valvoa unettomana ja kivuliaana.
Toimintaterapiasta ei juurikaan puhuttu. Osa halusi mennä keittiölle valmistamaan ruokaa, toinen taas halusi kasvattaa vihanneksia kasvimaalla ja joku taisi rakentaa kasvihuoneenkin. Ympäristö pysyi siistinä , sekä hoitajat, että potilaat (jotka jaksoivat/halusivat) läksivät ulkotöihin (.... ja Onni soitti haitaria).
Veikkaisin että 90% ajasta vietettiin potilaiden kanssa.
Jäädessäni eläkkeelle 2010, ylihoitajia oli fyysisesti 2, lääkäreitä 3-4, ja jokaosastolla osastonhoitaja ja apulaisosastonhoitaja, muutama psykologi, sos.työntekijä ja lisäksi näiden esimiehet KSKS:ssä. 1990 luvulla olin käynyt 4 eri terapiakoulutusta, jotka läpäisin ilmeisesti kaikki, koska palkkani nousi. (Olen nyt viime vuosina lukenut papereita lävitse.)
Pohdiskelen tässä, kuinka kerkesin viettää edes kahvituntejani osastolla kun koulutukset kestivät parisen vuotta kukin... tosin suurin osa oli etätyönä.
.......
JHL lakkasi olemasta Juurikkaniemessä ja siirtyi Jyväskylään ja silloin ei enää kukaan ajanutkaan tämän alueen asioita. Osasto kerrallaan "ajettiin alas" tai siirrettiin Kangasvuoreen, siitäkin huolimatta, että täällä oli tehty todella tasokas peruskorjaus... Olikin edullista vuokrata tilat yksityisille palvelun tarjoajille.
Remontti julkisin varoin ja senjälkeen yksityinen saikin lähes koko potin.
Tietokoneet, ohjelmat ja neuvottelut valtasivat päivät... 2004 tai 2005 olin istunut kansliassa kuuntelemassa samaa jorinaa klo 07:00- 13:30. ....Paloi pinna ja ilmoitin aloittavani vakituisen yövalvonnan 7vrk x 11t ja viikko vapaata.
Ettei tämä menisi ihan valitukseksi koulutuksista, terapioista sunmuusta.... Täytyy toki myöntää oppineeni myös paljon... Osaan istua empaattisen näköisenä pöydän toisella puolen. Osaan sanoa, "Huomaan että sinusta tuntuu nyt pahalta, kertoisitko lisää"?... "Voisitko täydentää puuttuvat lauseet" (ystävällinen hymy) -isäni ja minä olemme....., äitini ja minä olemme... jne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti