Olen viime päivinä poistanut ja arkistoinut vanhoja papereita, valokuvia, kirjeitä, kortteja.
Paljon on mennyt poltettavaksi, mutta paljon on jäänytkin.
Osui käteeni isän kirje rintamalta , jossa hän kertoo saneensa tiedon isänsä Heikin kuolemasta.
4.7.41
Kotoväet
Sain tänään tiedon isän kuolemasta. Järvisen Urho tuli sanomaan. Lisäksi Lepikon Toivo siitä tiedoitti. Odotin kyllä näin tapahtuvaksi, mutta ikävältä siitä huolimatta tuntuu. Nyt on isä saanut ijäisen rauhan. Tiedän että hän on sitä toivonut ja uskonut ja jokaiselle tapahtuu uskonsa mukaisesti. Rauha hänelle.- Hautajaiset kuuluvat olevan ensi sunnuntaina. Tämä kirje ei enää sinne siksi ehdi.
Täältä ei tällä kertaa myönnetä lomia muuhun kun vaimonsa ja 5v. vanhemman lapsen hautajaisiin, siis ei vanhenpiensakkaan.
Kävin kuitenkin äsken pataljoonankomentajan puheilla jos olisin päässyt komennuksellle, mutta ei siitäkään ollut apua.. Lupasivat sitten vasta järjestää , kun lomia voidaan myöntää. Urho oli myös matkassa kun yritimme.
Kuinkahan te siellä kotona nyt saatte järjestymään.Minä en nyt täältä saa järjestää mitään.Rahaa Hanna saa nostettua säästöpankista minun tililtäni , sitä varten varatusta osasta. Saa kun vain hakee.Niillä voi vähän järjestellä. Toivottavasti olette muistaneet kutsua vähän naapureita isän muistoa viettämään
Jos onnistutte saada työvoimaa , olisi hyvä jos ne lattiatarpeita varten varatut puut joku kuorisi ja vääntäisi puiden varaan maasta ylös.Toinen olisi turvepahnan kuivaus jos onnistuisi.
Heinän teko tulee myös kohta eteen. Nyt kannattaa tehdä kaikki puskatkin jos vaan saa kohtuullisesti työvoimaaa.
Me, minä Urho ja Urpo olemme voineet kaikki hyvin. Olemme kaikki yksin main. Vielä emme ole olleet taisteluissa, kun on niin kovasti miehiä, ettei kaikkia tässä vaiheessa tarvita. Ryssä on jo lähtenyt käpälämäkeen ja on jo nyt kymmenen kilometrin päässä siitä mistä lähti pakoon.
Meidän kirjeemme ei ole kuulemma menneet perille koska ette ole tietoisia osoitteestamme. Olemme kumpikin kirjoittaneet jo aikoja sitten. Ei ole vaan menneet perille.
Nyt kirjoittaa Urho myöskin, että vaikka toinen ei saapuisikaan, niin ehkä toinen.
Olot minulla ovat erinomaiset,työt jotka täytyy tehdä, ehtii tehdä,
Muutenkin on paljon mukavampiolo kuin viime kerralla, kaikinpuolin.
Eipä muuta! Oikein hyvää vointia . Kirjoitelkaapa heti kun saatte tämän..
Terv Toivo
osoite. Vääpeli Toivo Mäkinen
3064
Kpk 1
Isoisäni (pappa) syntyi 5.7.1974.. taitaa tulla nyt 140 vuotta. En tiedä syntyikö pappa Hoskarissa vai Myllymäen torpassa. Minulla ei ole tietoa milloinka Hoskari menetettiin. En tiedä myöskään papasta kovinkaan paljoa. Papan äiti Loviisa (Soinista Keisareiden sukua) lienee ollut varsin määrätietoinen nainen ja suunnitelmat menneet tämän ajatusten mukaisesti... Sisaruksia Heikin perheessä oli 10, joista kolme poikaa kouluttautui opetajiksi ja tämä neljäs Heikki jatkoi maanviljelys perinnettä.
Myllymäen torpasta siirryttiin Lautamäkeen, jolloinka Heikki oli noin 40 vuotias.
Myös Heikki oli avioitunut Hildan kanssa jo Myllymäen torppa aikoina saaden neljä lasta, Tyyne , Hanna, Urho ja Toivo (isäni)... Myös papan sisarukset pitivät sekä Myllymäkeä, että Lautamäkeä (lapsuudenkotini, omistaa sisareni Arja-leena) tukikohtanaan.
Ilmeisesti Heikki olisi myös halunnut kouluun ja ainakin jotain tekemistä hänellä oli ollut Gummeruksen kirjapainon kanssa, koska painolaattoja oli vielä pitkään vintissä.
Heikin fyysinen kunto lienee aika huono. Selkä reistaili, tuli todella pitkiä aikoja jolloinka hän joutui makaamaan vuoteessa... Olen nähnyt yhden kuvan Myllylän torpan pihasta, jossa heikki-pappa on päässyt valokuvaan mukaan, nojaa kuitenkin kärsivän näköisenä lapioon, jota ilman ei olisi pysynyt pystyssä.
Lautamäessä ollessaan pappa toimi "kivenveistäjänä", ollen siinä kuulemma taitava. Kalliosta otettiin meilläpäin isoja suunnikkaita, joista rakennettiin kivijalat, sekä kivinavetat. Savossa päin käytettiin muistaakseni käsittelemätöntä kiveaä.
Olen koittanut muodostaa sinusta pappa jonkinlaista mielikuvaa sisälleni .Se rakentuu pääosin niihin sisruksiisi, joita kerkesin tapaamaan. Olen ajatellut, että sinä vain "ajauduit" huolehtimaan vanhemmistasi sekä sisaruksistasi, ja avustamaankin näitä opiskelussa . Sisaresihan kävivät myös kaikki näitä naisille siihen aikaan "sopivia" kouluja. Kodinhoitoa, kutomista, puutarhaa jne.
Kuvista päätellen olit ruumiinrakenteeltasi koko joukon hennoin, ja tuntuu pahalta ajatella sitä raskasta työtä, jota jouduit tekemään.
Olen miettinyt luonnettasi....olitko koskaan kateellinen veljillesi, jotka saivat opiskella? Olitko mahdollisesti katkera? En tiedä, mutta luulen sinun olleen pehmeäluonteisen, kuten se sukuhaara sattuu olemaan.. ..... Olenko perinyt selkäongelmat sinulta?... Mitä muuta olen mahdollisesti saanut? Sinä et fyysisesti koskaan lyönyt lapsiasi ja sama on periytynyt eteenpäinkin.
Suhtet sisaruksiisi olivat kiinteät ja tapasitte usein ja vietitte aikaa yhdessä, joten välinne olivat lämpimät,
Satuit elämään kahden voimakastahtoisen naisen kanssa ja se ei varmaan ollut aina leppoisaa. Äitisi Loviisa ei sopeutunut Lautamäkeen, vaan vietti paljon aikaansa Forssassa veljesi luoa, muuttaen sitten sinne kokonaan... Minulle on muodostunut käsitys Loviisa mummmusta, ettei hän kuole koskaan. Hilda mummu oli myös voimakastahtoinen ja päättäväinen, joten elää siinä sitten sovussa.. enhän minä toki tiedä, minä ainoastaan arvelen.
Olisit varmaan halunnut lukea paljon ja tietää paljon? Se halu on minulla jossain itsessäni ja uskon saaneeni sen sinulta.... Olit varmaan kuten vesi, sen kosketusta ei juuri huomaa, se ympäröi kokonaisvaltaisesti ja ajanmittaan saa uomansa auki.. Toivottavasti sinäkin sait haluamasi uoman omalla tavallasi.
Kuolit kuten olit toivonutkin, sairaudet olivat vieneet halun elämiseen. Lähdit 25.6.1941 keskikesällä sodan aikana.
Silloin ei siviiliväestö saanut antibiootteja joten tavallinen flunssasi nousi poskionteloista otsaonteloon ja siitä sitten aivokalvontulehdukseksi... sen olet muuten jättänyt perinnöksi pojantyttätetyttärellesi.
Kepeitä multia pappa.
P,S Naureskelin lukiessani isän kirjettä ja samalla setäni kirjoittamaa... Isä toteaa kuoleman ja siirtyy varsin nopeasti käytännön asioihin. Setäni sitävastoin kirjoittaa monta arkkia pohtien elämän tarkoitusta , syntyä, ihmisen kiertokulkua... uudelleen syntymistä jne,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti