Kaikenlaista syksyä ja talven alkua

Jotenkin muuttaessani vanhasta kodista vielä vanhempaan, siirryinkin epähuomiossa uudenlaiseen maailmaan.....ja ihan vaan laatikoita pakatessani ja purkaessani.
Tila oli varmaan jonkinlainen siirtumävaiheen tapahtuma, vaikka siihen sisältyi paljon enemmän, mitä ajallisesti voisi kuvitella.
Suuri osa jutuista oli lähes fiaskoja, osa taas kovin selkeitä yksityiskohtaisia tapahtumia, joiden aikana sain sivuta monien , itselleni vieraiden elämää. Tutustuen uusiin ihmisiin, kulttuureihin.....samalla myös moni vuosien takaisia/aikaisia ystävyyksiä rikkoontui ....ehkä loppuiäksi.

Maailmakaan ei pysynyt rauhallisena. Vielä edellistä blogia kirjoittaessani kuvittelin maailman järkiintyvän, sallisi ihmisten palaavan takaisin koteihinsa.

Syy ei ole maailmassa , vaan ihan meissä kaikissa. Mutta "ihminen elää yli kaiken", siis tämänkin yli on kahlattava.

Meillä Suomessa ei ole hätää. On ihmeellistä ettei sitä ymmärretä. Jokaisen perustulo on turvattu, vaikka suuri ja kantava väite on ollut vuosikausia..." Köyhät joutuvat elämään 470e/kk". Jokainen, joka hiukankin viitsii tutkia, lukea ja seurata, tietää sen olevan summan joka tulee käteen kun vähennetään asunto, vesi, sähkö, lääkäri ja lääkkeet.

On sitten eriasia kuinka sen 470e:nsa käyttää. Ruuan ja muun tarpeellisen sillä saa. Mihinkään ylellisyyteen ei ole varaa.
Väliinputoajia ovat pienellä palkalla työskennelleet työttömät, joiden käten tuleva summa saattaa olla noin 700e/kk. Siihen ei sitten enää asumistukia saa. Samoin ne pääosin naiset, jotka eivät koskaan olleet työelämässä ja saavat sen peruseläkkeen ja hyvässä lykyssä asumistuen, mutta asuminen on mitattu neliöissä.

.Taidamme olla vaan syöneet siemenviljamme, emme pelkästään jauhaneet. Maatalouden arvostus, nimenomaan pienviljelyn katosi, vaurautta etsiessä. Tulihan sitä vaurautta, mutta vain hetkeksi. Rakenteet olivat vielä -70 luvulla hyvät, sen jälkeen niiden annettiin rapautua ja nyt on "väännetty" vuosia, niin yksinkertaista asiaa, kun terveydenhuolto.....sanovat sitä SOTE:ksi.
Koulutettiin ihan koulutuksen vuoksi suunnittelijoita ja byrokraatteja. Unohdettiin ettei mitään voi syntyä ilman työtätekevää väestöä. Siellä ns alatasolla palkat olivat pienet ja aliarvostetut, ettei niihin kehdannut edes kouluttautua.

Kuitenkin varsinkin loppukesä ja tämä syksy ovat olleet mielenkiintoisia. Etnofuturistinen tapahtuma Multialla. Ei mitään tietoa, mikä se mahtaisi olla. Mutta mukaan päätin lähteä.

Päivien mittaan alkoi selviämään porukan olevan osa Uralin puolelta suomenheimoa ja loput suomlaisia.
Kaikilla oli jonkinlainen taiteensuunta, jotain ymmärsin, jotain en. Moni asia kuitenkin näytti tutulta suomalaisugrilaisessa perinteessä. Olin jokseenkin ulkopuolinen, kädentaidot ovat itselläni olemattomat ja olen kaikenkaikkiaan liian tylsä moneen asiaan

. Asia jäi kuitenkin kiinnostamaan, eikä maalaaminenkaan niin vaikeata ole kunhan kerkiäisi.
Piti kuitenkin lukea Kalevala uudelleen,kuten myös useampaa kertaan olen lukemassa udmurtien kansalliseeposta, josta löytyy kovinkin tuttuja asioita.

Kuvitelin pääseväni siivoilemaan omia nurkkiani, laittamaan tauluja seinille ja asettumaan "taloksi", mutta ei senkään aika vielä näköjään ollut.
Sota Lähi-Idässä laajeni ja pakolaisvirta EU:n sisälle alkoi. Pikkuhiljaa "avoin Eurooppa" alkoi sulkemaan porttejaan, mutta aina löytyi jokin rako, mistä sisään pääsi.
Tarinat kertoivat nuorista vetreistä miehistä, jotka jättivät kotimaansa jättäen naiset, lapset ja vanhukset kuolemaan nälkään ja pommien alle.
Keuruukin kieltäytyi ottamasta turvapaikanhakijoita, kunnes ihmiset nousivatkin paikallishallintoa vastaan ja SRK tarjosi majoituksen.
On asioita joihin on tartuttava kun Sielu niin sanoo.
Olin ensimmäisenä aamuna IsossaHiekassa kun yöllä tulleet ihmiset heräilivät. Vaatteita oli onneksi tullut jo runsaasti, joten lähes jokaiselle löytyi lämmintä päälle.
Minulle ei niiden kahden päivän aikana, jolloin olin lähes kokoajan yksin vaatteita jakamassa, tullut mitään pelon tunnetta. Oikeastaan tunsin olevani siellä hyvässä turvassa. Koko ajan, joku oli auttamassa.

Tässäpä pari kappaletta, niitä nuoria vetreitä miehiä, jotka jättivät perheensä sotatantereelle.

Ja tässä yksi, joka välittömästi vietteli ainakin minut... tosin en tiedä onko nuori "viettelijä" mitä sukupuolta.
Muutamina päivinä mitä olen vapaaehtoisena tuolla työskennellyt, en ole tavannut mitään sellaista, mitä suomalaisetkaan eivät tekisi. Perheet aloittelevat perhe elämäänsä, lapset lähtivät kouluun.
Majoituksessa on byrokratiamme aiheuttamia esteitä. Ruokaa ei voi laittaa huoneissa, keittiössä ei saa olla mukana, kun ei ole hygieniapassia. Töihin ei saa mennä, kun ei ole ollut riittävää aikaa Suomessa. Talkoisiin ei kukaan uskalla pyytää, koska sitten tulee puheet "orjatyövoimasta".
Kun varsinaista kuolemanhätää ei juuri nyt ole, ihmiset tylsistyvät ja kaikki kokemukset nousevat pintaan.
Kieliongelmat ovat esteenä monelle asialle ja väärinkäsitykselle. Seuraavaksi on pelkona palautusten alkaminen. Meillehän on lisäksi epäselvää mikä paikka on turvallinen asustaa ja elää. Siitäkin ollaan ihan viikottain erimieltä.
En väitä, etteikö joukossa olisi epärehellisiä ja sellaisia jotka pakenevat jotain, eivätkä "kuulu joukkoon" Eikös lie suomalaisissakin näitä ole?

Keuruu on kotiseutuni, sukuni asustanut täällä vuosisatoja. Rakastan tätä paikkaa ja sen kautta "peilaan" myös turvapaikahakijoita. Nämä ovat myös asustaneet alueillaan kauan, kauemmin kun oma sukuni täällä. En minä jaksa uskoa, että miljoonittain ihmisiä pakenee ainoastaan paremman elintason vuoksi?
Jos näin olisi niin kai minäkin siirtyisin eläkkeineni jonnekkin, missä voisin elää ja asua varsin vauraasti loppuikäni.
Uskon turvapaikanhakijoista suurimman osan yrittävän pelastaa henkensä ja uskon heillä olevan suuren ikävän kotimaahansa ja sinne jääneiden omaistensa luokse.

No tällä pikkutytöllä on ainakin lämmin myssy ja lapaset, sekä vanhemmat mukana, joten hän selviää..................mutta selviämmekö me oman kateutemme ja ahneutemme kanssa? Siinäpä pulma.

Jospa kuitenkin pikkuhiljaa pääsen lopettelemaan tätä muuttoani, jos vaikka jouluksi saisi valmiiksi...ellei jokin uusi juttu lähesty jostain. Yllättävästi niitä on tullutkin.

Tänään lopuillan keskitynkin maan hallitukseen. Kahdeksan vuotta on junnattu SOTE uudistusta.Asiaan ei tunnu tulevan loppua. Stubb ei anna periksi ja Sipilä pitää aikataulusta kiinni.
Ihan tässä veikkaan, että pääministeri vetää voiton kotiin, mutta Stubbin tilanne arveluttaa. Soini ei kestä painetta. Mutta se varmaan nähdään kohta, tuskin kuitenkaan tänään. Ehkäpä Stubbille annetaan mahdollisuus pitää "kasvonsa", vaikka hymy ei tuskin enää koskaan palaudu takaisin.
Koska epäluottamus on kolmikolla senverran syvä, saattaisi olla parempi pitää uudet vaalit, mutta ihan samalla tavalla me äänestäisimme, paitsi Sipilä ei lähtisi enää mukaan....mutta se jää nähtäväksi.

KOTOUTTAMINEN, KOTIUTTAMINEN, TURVAPAIKKA VAI PALAUTTAMINEN JA UUDELLEENSIJOITUS

Puolitoista kuukautta mennyt ihan huomaamatta.....Itseasiassa meni lähes kolme kuukautta. Olin kesälomalla, kuten hallituskin eduskuntineen, mutta sitä en tiennyt vielä alkaessani kirjoittamaan tätä.
Muuttaessani kukkivat Juhannusruusut ja nyt vaikuttaisi syksyn saapuvan ihan huomaamatta. Tosin on lämpimämpää, mitä heinäkuussa. Villasukkiakaan ei tarvitse. Vaatteita voi vähennellä ihan naapurien kauhuksi asti.
Eilen on viimeiset laatikot purettu saunan lauteilta, kuitenkaan juuri mitään ei löydä etsimättä.
Henkaritangot ovat liian korkealla ja valokatkaisijat taas matalalla.

Kaiken muuton keskellä olen näköjään kerinnyt käymään jos jossain. En muistaisi ellei kamera olisi mukana muistuttamassa.

Onkohan tuo liejuinen lätäkkö tosiaan Runebergin lähde? Sielläkö kansallisrunoilija haaveili Suomen itsenäistymisestä, vaiko Fredrikasta? Tuskin Fredriikka tuli mieleen, koska wanhat kertoivat Johanin olleen aikamoinen naistenmiehen ja aviomiehet lukitsivat vaimonsa pottukuoppaan, kun kuulivat "Ruuneperkin" olevan liikkeellä. No sellaista sorttia nuo ovat kai kaikki olleet. "Sua lähde kaunis katselen".....taisi olla ihan hämäystä tuokin lähteen silmä, vihreätä sammalta kasvoi Ruoveden kuuluisuus.
Kuitenkin Ruovedelle suuntasimme aluksi ja tietenkin söimme.....tai ainakin minä.

Aikataulu oli tiukka ja tuntui ettei kerinnyt juuri pysähdellä.
Jokaisen taukopaikan aikana pyrin kuitenkin säilyttämään fyysisen kuntoni. Joten autoon nojaten kiersin sen kolme kertaa ympäri ja tein kaksi punnerrusta takapuskuria vasten, seurauksella, että selkänikamat paukkuivat ja asennon saattaminen suoraksi vaati suuria ponnistuksia. Jokatapauksessa minut saatiin joka taukopaikan jälkeen autoon takaisin, tosin se vaati kanssamatkustajilta aikamoisia uhrauksia.

AH iloitse sinä häähuone, sanoi suunnilleen näin Nummisuutarin Esko...... No kuulemma oli hyttysverkko...Kai tuo Esko tuli mieleen Nurmijärvestä, vaikkei siellä mitään järveä näkynyt, pelkkää peltoa ainoastaan.

Hakkenpäällä oleva mökki sijaitsi todella kauniilla paikalla. Harmi vaan, ettei kallioilla kuljeksiminen oikein sujunut luontevasti

Mökin alapuolella oli lähdelampi kallion sisässä, mutta ilmat osuivat olemaan senverran viileitä, etten uskaltautunut jääkylmään veteen.
Jokatapauksessa matka oli antoisa.
Aikataulu tosin tiukka, yksi päivä saaristossa. Toinen Raumalla ja pitsiviikolla. Wanhassa kaupungissa en ollut käynytkään vuosikymmeniin, väittivät sitä perustetun silloin kun viimeksi kävin. Pitsinnypläystä en oppinut nytkään, mutta kaikki muut Rauman antimet kyllä kelpasivat.

Kotiinpaluu ei tehnyt ollenkaan huonoa. Olin saanut kuistille aamukahvin juontipaikan. Tosin vierähti vielä kolmisen viikkoa ennenkuin tarkeni. Yöt olivat kylmiä ja siinä tavalliseen ylösnousuaikaani saattoi olla juuri ja juuri plussan puolella, joten hellaan tuli ja lämmittämään.

. Flunssa oli yllättänyt matkan varrella ja tämänkin kirjoittaminen siis jäi kesken. Joka paikkaa särki, kolotti. Välillä oli kylmä ja välillä taas kuuma, joten oletin saavuttaneeni vaihdevuosi iän, kunnes joku hyvää tarkoittava lähimmäinen huomautti minun täyttävän lähipäivinä 65 vee... No sehän nyt tuli täytenä yllätyksenä.

......Tietenkin syntymäpäiväkuva otettiin ja se taas parhaimmasta kuvakulmasta.

Kuitenkin edellisen jälkeen meni aika monta viikkoa ennenkun pystyin jatkamaan tätä, tai sitten olen kadottanut luonnoksen?
Muistan kun elokuun alussa jäi jotenkin asia "tökkimään" ja lähinnä tuo otsikko? Miksi minä kirjoitan otsikon ensin ja sitten vasta alan pohtimaan mitä sen alle kirjoitan?
Vielä tuolloin elokuussa hallitus eduskuntineen oli lomilla. Maassa oli näennäisesti rauha ja "ihmisillä hyvä tahto", vai oliko sittenkään?
Vasta nyt puolitoista kuukautta jälkeenpäin huomasinkin ennakoineeni tapahtumat, kuten minulle useinkin käy. Siksi en voinut kirjoittaa loppuun, vaan jätin niin sanotusti "pöydälle".
Edellisen eduskunnan istuessa oli kolme asiaa."Venäjä, Venäjä ja Venäjä". Tasa arvoinen avioliittolaki, seksuaalivähemmistöjen oikeudet , sekä Ukrainan kriisi.
Ukraina on se valtio, joka horjutti koko Euroopan tasapainoa. Kreikan tukipaketit jäivät unohduksiin, eikä Talvivaarakaan ollut enää mikään sanomalehti lööppien vetonaula.
Koko kevään ja kesän oli tehty sukellusvene jahtia lähivesillä.

. "Venäläisiä sukellusveneitä Ruotsin edustalla". "Venäläiset lentokoneet rikkovat Suomen ilmatilaa". Ihmisoikeuskysymykset puhuttivat. Venäjä aseistaa Itä-Ukrainan kapinallisia. Jotain jäi epäselväksi , ainakin itselleni.
Näitä blogeja kirjoittaessani olin ajatellut, etten ihmeemmin kirjoittele politiikkaa, mutta koska teen tätä lähinnä lapsenlapsilleni, niin en voi jättää näinkin tärkeitä asioita pois.
Luulen, ettei tätä aikaa unohdeta ihan noin vaan?
Joskus sitten elokuun puolessa välin retkijoukko käväisi Kreikan lomasaarella, joka sattui kai sitten olemaan suomalaisten ryyppy-ja lomanvietto paikka ja huomasi saaren olevan täynnä turvapaikanhakijoita, pakolaisia, kaatuneita kumiveneitä, vainajia rannalla ja tuhansia Välimeren pohjassa.
Suomenkin eduskunta ja hallitus saivat kuulla asiasta Ilta-Sanomien otsikoista. Niissä oli pientä mainintaa, että Syyriassa olisi sodittu jo viidettä vuotta. Joku kertoi kuulleensa joskus nimen Al-Assad ja epäili tämän olevan kirjailijan.

.Asia selvisi ja todettiin tämän olevan Syyrian presidentin, mutta ihmisten mielessä pyöri ajatus, ettei tämä voi mitään väkivaltaa tehdä omalle kansalleen,.."hänhän on länsimaissa käynyt opintonsa ja ammatiltaan lääkäri".? "Eihän nyt toki kemiallisia aseita käyttäisi, onhan lääkärillä eettiset ohjeensa? No jokatapauksessa Ukrainan kriisi selvisi, Kreikan tukipaketeista ei mainittu enää mitään, vaan päinvastoin päätettiin antaa lisää.
Elokuu vaihtui syyskuuksi. Kolme ässää Soini, Sipilä ja Stubb alkoivat laittamaan kotomaamme asioita kuntoon.

. Kilpailukykyä piti saada ja nopeaan, muuten vienti ei vedä....no itsekseni olen kyllä ihmetellyt mitä meiltä voitaisiin viedä.? "Olemme vauraampia kuin koskaan", sanotaan..... Kuitenkaan sitä vaurautta ei kyetä jakamaan tasapuolisesti, ei edes siten että jokaiselle riittäisi "jokapäiväinen leipä"! Terveydenhuollosta puhumattakkaan.
Mutta siis takaisin tuohon otsikkoon. Parissa viikossa todettiin miljoonien ihmisten olevan liikkeellä ja toinen mokoma odotteli leireillä kotimaansa rajan pinnassa, odotellen jos vaikka pääsisi takaisin kotiin.... Kotiin vaikka siellä olisi ainoastaan rauniot vastassa.
Ihmisiä oli liikkeellä ensimmäisten tietojen mukaan ainakin yhtä paljon, mitä toisen maailmansodan aikana, määrä on kuitenkin huomattavasti suurempi.
Euroopan Unionissa on vapaa kulkeminen kaikilla? Niin minulle oli ainakin vakuutettu......Piikkilankaesteitä kuitenkin rakennetaan ja rajavalvontaa tehostetaan. Meillä pohditaan minkä maan asukkailla on oikeus hakea turvapaikkaa.
Kuulemma sotaa käyvien maiden ihmisillä on etuoikeus, mutta nyt on epäselvää, missä oikein soditaan? Ukraina ei näy siihen listaan kuuluvan, joten taisi olla turhaa sekin "kohnottaminen".
Todettu on kuitenkin reilun neljän vuoden pohtimisen jälkeen, että Syyriassa on sota. Somaliassa myöskin. Toisten mielestä Irakissa soditaan, toisten mielestä se on taas rauhallinen paikka, eivätkä tarvitse turvapaikkaa.
Palestiinasta ja Gazan kaistaleesta ei juuri puhuta mitään, eikä sieltä taida päästä edes pakenemaan. Israel jakaa kolmesti viikossa vettä ja se tuntuu sopivan monelle maalle aivan loistavasti.....mitäs sitä muuta tarvitsee, kun muutaman litran vettä silloin tällöin?

Vastaanottokeskuksia ei ole haluttu, vaikka paikkoja olisi tyhjillään. Onko se muukalaispelkoa? Vieraan uskonnon vihaamista, typeryyttä vai yksinkertaisesti rasismia, ilkeyttä ja pahuutta? Tulee mieleen Eino Leinon -Hymyilevästä Apollosta- "Ei paha ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista". Mitä lienee Leino ajatellut tuota kirjoittaessaan?

Olisi mielenkiintoista tietää, mitä ajattelevat myös ne suomalaiset päättäjät viime hallituskaudelta, jotka osoittivat syyttävästi sormellaan Venäjän suuntaan (ei sielläkään toki ihan puhtaita olla).
Tuli vaan päivällä mieleen, kun katselin vieraan vallan lentokoneen ilmatankkausta suomalais koneiden kanssa....Ollaanko taas sotkeutumassa johonkin sellaiseen, mikä myöhemmin kaduttaa?
Laittaisin tähän loppuun rauhanmerkin, mutta olen "vierastanut" sitä koko sen olemassa olo ajan, tai ensi näkemästäni lähtien. Ilmeisesti yhdistän sen aina rauhattomuuden aikaan?

Ajattelen tietenkin lapsiani ja lapsenlapsiani, että nämä saisivat elää turvallisessa maassa, saaden riittävästi ravintoa, puhdasta vettä ja raitista ilmaa, sekä muutamia lämpimiä ja hyviä ihmissuhteita elämänsä varrella..... Kuitenkin tulee samalla mieleen, että kaikilla pitäisi olla niin.
Olemme tainneet jauhaa ja syödä siemenviljat?

FYYSISESTI KOTONA,VAIKKA SIELU VIELÄ VAELTAAKIN EDESTAKAISIN.

Kolme viikkoa mennyt suunnilleen uudessa/vanhassa kodissa.
Olin jotenkin ajatellut kaiken tapahtuvan toisin vielä viime syksynä, mutta kaikki ei olekaan oman itsensä päätettävissä. Ajattelin kaiken olevan yksinkertaista, jokaisen esineen löytävän paikkansa ja KOTI olisi nopeasti valmis. Vaan ei se ihan niin yksinkertaista olekkaan.
Joskus muinoin ihmiset vaan iskivät päivämatkan päähän tolpat ja rakensivat torppansa siihen, semmoiseksi kun halusivat. Nyt siihen tarvitaan ilmoituksia, pankijohtajaa, kaupanvahvistajaa sun muita asiaankuulumattomia ihmisiä neuvoskelemaan.
Raha vaihtaa omistajaa paperilla, eivätkä kummatkaan osapuolet tuskin näkevät rahaa missään, ainoastaan koroissa.....eikä niissäkään. Joten ei ollut mikään murhe, että rahapussi ja pankkikortti olivat kadoksissa 3 viikkoa.
Tänään ne sitten löytyivät. Muistin tasantarkkaan laittaneeni sen vanhaan kotiin oven vasemmalle puolelle vihreän lipaston reunalle. että viimeisenä otan sen mukaani.....no tänään käydessäni kahvilla ja valitellessani taas kerran pussini katoamista, huomasimme, että lipaston paikka onkin tuvat etuseinällä, joten siinähän myös rahapussini ja pankkikorttini. Pussi oli tyhjä, mutta sain siihen vähän täydennystä.....KIITOKSIA.

Muuttaessani Juhannusruusu oli vielä nupulla, mutta nopeasti aukaisi kukkansa. Mutta pörriäisiä ei vaan saapunut pölyttämään. Hyttyset ilmaantuivat ja samaan muuttoaltoon saapuivat viimeiset pesijät, lähinnä pääskyset. Pääskysen pesiä onkin sitten vähän jokapuolella ja häpeäkseni väitin osan olevan räystäspääskyjä ja vasta ääntä kuunnellessani huomasin niiden olevankin haarapääskyjä.Linnut kadoksissa, vasta tänään kuulin korpin aivan läheltä ja näinkin sen. Oravat piti karkoittaa pihapiiristä toistaiseksi, kun kävivät rosvoretkillä pikulintujen pesillä......Ei siihen muuta tarvittu kun painokkaalla äänensävyllä sanottu "oravannahka on seuraava maksuväline", tosin naapuri hiukan avitti ja ampui ilmakolla taivaalle. Sinne katosivat oravat ja Nato-koneet.

Aamut ovat olleet usvaisia tai sateisia, katseli niitä sitten veden pinnasta tai taivaalle tähyillen. Eikä ole montaakaan aamukahvia voinut portailla istuen juoda. Villasukat ovat olleet tarpeelliset.

Päivät menevät laatikoita purkaessa ja tavaroita siirtäessä kaapista toiseen, ylähyllyltä alahyllylle jne.

Tämän tavaroiden kantamisen paikasta toiseen katkaisi Keurusselän Seuran viikonlopputapahtuma Mirjam Kuosmasen elämästä ja elämäntyöstä.

Mirjamin syntymästä tuli 100 vuotta 2015 ja lapset toivoivat jotain tapahtumaa tänne Keuruulle, jossa Mirjami vietti lapsuutensa ja suurimman osan nuoruuttaan.
Elokuvia näytettiin 4-5 ja kertomuksia Mirjam Kuosmasen elämästä pitivät sekä Keurusselän Seuran edustajat, että Mirjamin pojat. Harmillista etten nähnyt kaikkia elokuvia, puhumattakaan niistä esitelmistä/kertomuksista.
Varsinainen juhla oli kulttuuritalo Kimarassa ja näyttely (tosin kekseneräinen) taas kotiseutumuseolla. Ja taas kerran kaikki tehtiin talkoovoimin, joten muistan nukahtaneeni ainakin 8 kertaa katsoessani Valkoista Peuraa.

Niinkuin tästäkin kuvasta huomaa, olen tainnut olla mukana jo tuolloin, vaikken itse muistakkaan...hahmo kuvassa taitaa muistuttaa minua. Olin säädellyt kamerani taas aivan omaan uskoonsa, joten ottamani kuvat menivät lähes kaikki pieleen. Tuolloin kuvien ottamisen aikaan olin jo täysinuupunut, mutta ajattelin jaksaa loppuun saakka ja jaksoinkin.
Varmaan aiheellista miettiä tulevia näyttelyitä jne, ettei tulisi niin tulenpalava kiire, meitä on tekijöitä liian vähän ja suunnittelemme kai sitten liian suurta .. tiedä tuota. Mutta viikonloppu on ohitse.

Kuosmanen taitaa miehensä kanssa olla palkituimpia ohjaaja/näyttelijä/käsikirjoittaja ihmisiä. Aivan uusia saavutuksia tuli esille veljesten arkistoista. Kaunis ja eloisa näyttelijätär kuoli yllättäen noin 50-vuotiaana aivoverenvuotoon....Mitähän kaikkea hän olisi saanut tehtyä vielä lisää. Sitä on turha mennä arvailemaan.

Mutta takaisin kotipihaan. Varmaan alan seurailemaan tämän puun ikääntymistä ja pohdin näemmekö ensi talvea, lyökö salalma vai leini...Jokatapauksessa täällä on hyvä nukkua, nukun lähes 6-7 tunnin katkeamattomia unia, varmaankin vanhoilla hirsiseinillä on oma taikansa, jota ne eivät kyllä aio kertoa. Yritän kuunnella, jospa ne vielä aloittavat tarinansa jostain sieltä 1880 luvulta.

IHMINEN ELÄÄ YLI KAIKEN.........muutoksissakin

Blogini nimeksi piti alunperin tulla tuo "Ihminen elää yli kaiken".
Kuvassa oleva pieni tyttö piirsi paperille kuvia ja kyselin aina mitä mikin kuva tarkoittaa ja tein niistä pieniä kirjoja, jotka kaikki edelleen ovat tallessa, hyvin pakattuina.
Kerran kysyin yhdestä kuvasta mitä siihen kirjoitetaan. Lapsi vastasi "Ihminen elää yli kaiken".
Tuntui jotenkin hämmentävältä kuulla 2-vuotiaan sanovan jotain tuollaista, enkä osannut silloin ajatella mitä kaikkea se loppujen lopuksi pitää sisällään.
Olen usein joutunut turvautumaan tuohon lauseeseen ja todennut sen varsin paikkansa pitäväksi.
Vuodet kuluivat ja aina olen "elänyt yli kaiken". Joskus paremmin, joskus huonommin.

Tätä muuttoa olenkin tehnyt "yli kaiken".... Kolme vuotta sitten jo päätin tämän tapahtuvan ennen Juhannusta 2015....Aikataulu pitää, vaikka tiukalle välillä vetääkin. Normaali päivärytmi on keikahtanut kumolleen monta kertaa. Sekaisuuteen ja pakattuihin laatikoihin tottuu kummasti.

Aloitin kirjoista niinkuin jo varmaan kerroinkin aikaisemmin. Siinä menikin kuukausi.
Aloitin kaikkein vanhimmista kirjoista. Seuraavaksi ensi painokset, sitten sarjat. Runokirjat valitsin tietenkin kaikki.

Kirjoissa taisi mennä siksi niin kauan kun niitähän piti lukea kesken pakkaamisen, eivätkä vieläkään kaikki ole paikoillaan.
Lasten talteen laitetut leikkikalut piti pyöritellä useaan kertaan ja pohtia onko niillä käyttöä.

Monet unohdetut barbit, hevoset, pehmolelut jne saivat uuden kodin, joko lapsenlapsien luona, tai muualle lahjoitettuna. Kuulin myös ensimmäisen kerran kuinka kauhea pettymys oli joku joulu noin 30-vuotta sitten, kun molemmat tyttäret saivat tyttövauva nuket...Nykyisin ei varmaan saa enää edes valmistaa nukkeja, joista näkee sukupuolen?

Barbit olivat mielestäni kauheita pitkine koipineen ja ikuisen "söpöine" kasvoineen. Olisiko syynä, etten itse muistuta barbia millään lailla... ei ole pitkiä koipia, puhumattakaan vyötäröstä. Naapurin Leenalla on vyötärö vieläkin ja se johtuu kuulemma siitä, kun hän ennen teini-ikää piti kuminauhaa vyötäröllä, että siihen syntyisi jotain. Minä epäilen hänellä olevan vieläkin se kuminauha uumallaan.
No, kaikkien yli pitää päästä ja elää. Kateudenkin.
Pari kuukautta meni, etten oikeastaan huomannut mitä ympärillä tapahtui. Pääsiäinen oli ja meni, samoin Vappu lumisateineen. Vaalit menivät juuri niinkuin ajattelinkin ja ennenkuin hallitus edes nimitettiin, alkoi armoton ruotiminen kuinka huonon halituksen saimme.
No kovin katkera toki olen ettei Väyrysestä tullut ulkoministeriä

. Silloin minusta tuntui ettei tämän ylitse pääse, enkä vieläkään ole aivan varma. Tilanne häkellytti minua siinä määrin, että vein väärän kirjakassin tulevaan kotiini ja siellä sattui olemaan - Isoäidin eroottiset tarinat-

Aloitin tämän kirjoittamisen parisen viikoa sitten, senjälkeen aika ei enää ole riittänytkään keskittymiseeen. Onneksi kesän tulo viivästyi sopivasti . Muutama sinivuokko puhkesi kukkaan, mutta valkovuokkoja tuli runsaasti, puhumattakaan kprvasienistä, joita tulla tupsahti heti pakkasöitten jälkeen.. Tyttäreni ei antanut minun valmistaa niitä, koska olin joskus aikoinani pullistanut maksani jalkapallonkokoiseksi, kun olin ainoastaan kuivattanut ne ja lisännyt keittoruokiin desin kerrallaan. Kylkiluunikin olivat täysin pystyssä sivulla....no hyvällä hoideolla ja etikalla se pieneni kohtuulliseksi, mutta maksa arvojani en anna mittailla. Juniakin kävin katselemassaja kokeilin pääsenkö vielä ylös....no pääsin, mutten hyväksy että minua kuljetetaan lastenlipulla. Mainitsin asiasta konnarillekin, joka sanoi minusta olevan niin paljon häiriötä, että voisi vaikka periä kolminkertaisen maksun.
Taidenäyttelyssä käväisin joskus kesäkuulla, muun matkan ohessa ja napsin muutaman valokuvan , kuvauttaen tietenkin itsenikin.. Tämän näyttelykäynnin seurauksena sitten tulikin aikamoinen riita, mutta se joskus toiste. Keskityn tähän muuttoon.

Muuttolintuja ei tullut, eikä tullut hyönteisiäkään, ainoat otukset pihassa oli tikka, joka toimi herättäjänä ja oravat jotka jahtasivat niitä muutamaa lintua, joita osui tulemaan.

Esko enon 94 vuotispäivät pidettiin ihan pienellä porukalla. Ajattelimme ensin olla siellä noin tunnin, mutta aikaa vierähti nelisen tuntia. Sotaveteraani, omaishoitaja, pitkän päivätyön tehnyt mies, kertoi elämänsä olevan hyvää ja onnellista "kuinka mukavia ovatkaan tytöt, kun tulevat useita kertoja päivässä auttamaan". "Itse teen kyllä aamupalan, onnistuu se kahden kepin kansssa mainioista". Kysyin kokeeko hän ettei yhteiskunta ole muistanut veteraaneja ja itseäsi riittävästi? Hämmästynyt ilme ja vastaus "Minä sain palkkioni jo kauan aikaa sitten, Suomi säilyi itsenäisenä........Olin vaiti ja ajattelin , mitä tässä on jotkut tinkaamassa yhtä jos toista, minäkin.
Monta viisasta ajatusta kuulin sinä aikana. Monta muistelua myös, kuinka eno oli aseman edustalla olevassa puussa ampumassa mahdollisesti alhaalla kulkevia lentokoneita ja äitini noin 100m päässä kirkontornissa
selvittelemässä tulevia lentokoneita. "Ihminen elää yli kaiken"...Suuri viisaus reilun 2-vuotiaan suusta, mitä lapsi oikeastaan silloin ajatteli, vai oliko hänellä vielä silloin yhteys enkeleihin.

Juuri ennen lopullista muuttoamme Pilvikirsikka puhkesi kukkaan ja tiesin kevään tulleen, vaikkakin aikataulu olikin viivästynyt ja Juhannuksen vietimme vielä wanhassa kodissa , saman joukon kanssa mitä muinakin vuosina. 34 v aikana toki toisia on lähtenyt pois, mutta toisia taas tullut tilalle.. Nämä pienetkin "elävät yli kaiken", jotenkin ymmärrän ajatuksen niin, että kenenkään taakka ei ole suurempi mitä hän kestää.....kaiken yli on vaan mentävä ja eletttävä. Toisille tulee vaikeksista oireita,On mielenterveydelisiä, on fyysisiä. Mutta elettävä on ja jos ei yksinkertaisesti selviä, niin silloin kuolee. Mutta mitä taas on kuolema? Ihminen koostuu alkuaineista, ja alkuaine ei koskaan häviä. Alkuaine on jotain aina olevaa, mutta se saattaa säilyttää muistia, joista taas jokin muu ihmiseläin tai muu rakentuu.

Enkeleihin uskon vahvasti, isotäti Dagmarin kuollessa läheisellä kiviaidalla näki useampi ihminen enkeleiten istuvan rivissä.

Kotoa lähtö tapahtui oikean Juhannuksen aattona. Ei siinä erityisemmin haikeutta ollut, ehkäpä enemmänkin uuden odotusta.
Voisi sanoa, että oletan tämän olevan sen viimeistä edellisen muuton. Sitä muuttoani seuraan jostain muualta, ehkä ihmetellen ja hämmästellen......kuinka yksinkertaista kaikki loppujen lopuksi olikaan?
Luulempa tämän huoneen tulevan itselleni tärkeimmäksi vielä puuttuu paljon, mutta kirjoja haen lisää ja muuta tarvittavaa.Vävyni oli laittanut kaikki tarvittavat musiikki ja tietokone asiat kohdalleen jo ennen tuloani.

Keittiö odotti ruuan valmistajaa, muttaonneksi ei löytynyt kauhoja eikä kattiloita, joten siltä illalta sai jäädä.
Istuskelin rappusilla ja huomasin pihan olevan täynnä lintuja, pääskyset rakensivat pesiään, punarinta ja mustarastas lauloivat yhdessä. Ilma oli täynnänsä sirkutusta......ja hyttysiä. Oli siis tullut kesä, lintuni olivat tulleet kotiin jo ennen minua.

Kahvipöytä oli katettava Hermannille, joka talon reilut 100v sitten rakensi. Hän käy aina tarkastamassa tilat öiseen aikaan ja vaatii kupposen kunnon kahvia. Hopealusikka pitää myös olla mukana, lusikassa on kirjaimet A.S ja oli Hermannin vaimo, joka hyvin nuorena kuoli jättäen jälkeensä paljon lapsia, jotka Hermanni hoiti tunnollisiksi ja kunnon kansalaisiksi.

Makuuhuone kutsui jo kummasti illalla, mutta istuskelu portailla, pihamaata katsellen vei vielä oman aikansa.
Kuuntelin metsän puhetta, Vaahteran kertoillessa edellisistä ihmisistä ja "muinaisista", Niillä on erilaiset sanat, jotka ainoastaan tuntee todeksi, niitä harvoin pystyy kirjoittamaan,
Aamusella kun menee ensimmäistä kertaa ulos , on hiljaa ja kuuntelee, niin saa hyvän tiedon päivän kulusta.
Tämä viikko on ollut hyvin rankka, omassa sisimmässäni sekä ulkopuolelta tulevien asioiden vuoksi.
Osittain syytän nyt itseäni. Jätin enkelikokoelmani vieläentisen kodin kirjahyllyn päälle.

Minulla on kolmisenkymmentä enkeliä, jotka olen kaikki saanut ystäviltä, nimittäin enkeliä ei saa koskaan itse ostaa, se on saaatava lahjaksi , ja nyt kodissani ei ole yhtään enkeliä.
Huomenna haen ne kotiin.Olen varma, että ne viihtyvät täällä hirsiseinien keskellä.
......Enkelini pitävät siitä että saavat olla samassa parvessa, mutta jonkun hädän hetkellä on siirryttävä toiseen paikkaan...omituista kuinka ne liikkuvat ja siirtyilevät aivan itsekseen..

IHMINEN ELÄÄ YLI KAIKEN, sanoi lapseni ja niin se tekeekin. Kukin omalla tavallaan, jokaiselle se omatapa on juuri se oikea.....Minulla on turvanani monia asioita, joitten avulla elän yli kaiken.