Kaikenlaista syksyä ja talven alkua

Jotenkin muuttaessani vanhasta kodista vielä vanhempaan, siirryinkin epähuomiossa uudenlaiseen maailmaan.....ja ihan vaan laatikoita pakatessani ja purkaessani.
Tila oli varmaan jonkinlainen siirtumävaiheen tapahtuma, vaikka siihen sisältyi paljon enemmän, mitä ajallisesti voisi kuvitella.
Suuri osa jutuista oli lähes fiaskoja, osa taas kovin selkeitä yksityiskohtaisia tapahtumia, joiden aikana sain sivuta monien , itselleni vieraiden elämää. Tutustuen uusiin ihmisiin, kulttuureihin.....samalla myös moni vuosien takaisia/aikaisia ystävyyksiä rikkoontui ....ehkä loppuiäksi.

Maailmakaan ei pysynyt rauhallisena. Vielä edellistä blogia kirjoittaessani kuvittelin maailman järkiintyvän, sallisi ihmisten palaavan takaisin koteihinsa.

Syy ei ole maailmassa , vaan ihan meissä kaikissa. Mutta "ihminen elää yli kaiken", siis tämänkin yli on kahlattava.

Meillä Suomessa ei ole hätää. On ihmeellistä ettei sitä ymmärretä. Jokaisen perustulo on turvattu, vaikka suuri ja kantava väite on ollut vuosikausia..." Köyhät joutuvat elämään 470e/kk". Jokainen, joka hiukankin viitsii tutkia, lukea ja seurata, tietää sen olevan summan joka tulee käteen kun vähennetään asunto, vesi, sähkö, lääkäri ja lääkkeet.

On sitten eriasia kuinka sen 470e:nsa käyttää. Ruuan ja muun tarpeellisen sillä saa. Mihinkään ylellisyyteen ei ole varaa.
Väliinputoajia ovat pienellä palkalla työskennelleet työttömät, joiden käten tuleva summa saattaa olla noin 700e/kk. Siihen ei sitten enää asumistukia saa. Samoin ne pääosin naiset, jotka eivät koskaan olleet työelämässä ja saavat sen peruseläkkeen ja hyvässä lykyssä asumistuen, mutta asuminen on mitattu neliöissä.

.Taidamme olla vaan syöneet siemenviljamme, emme pelkästään jauhaneet. Maatalouden arvostus, nimenomaan pienviljelyn katosi, vaurautta etsiessä. Tulihan sitä vaurautta, mutta vain hetkeksi. Rakenteet olivat vielä -70 luvulla hyvät, sen jälkeen niiden annettiin rapautua ja nyt on "väännetty" vuosia, niin yksinkertaista asiaa, kun terveydenhuolto.....sanovat sitä SOTE:ksi.
Koulutettiin ihan koulutuksen vuoksi suunnittelijoita ja byrokraatteja. Unohdettiin ettei mitään voi syntyä ilman työtätekevää väestöä. Siellä ns alatasolla palkat olivat pienet ja aliarvostetut, ettei niihin kehdannut edes kouluttautua.

Kuitenkin varsinkin loppukesä ja tämä syksy ovat olleet mielenkiintoisia. Etnofuturistinen tapahtuma Multialla. Ei mitään tietoa, mikä se mahtaisi olla. Mutta mukaan päätin lähteä.

Päivien mittaan alkoi selviämään porukan olevan osa Uralin puolelta suomenheimoa ja loput suomlaisia.
Kaikilla oli jonkinlainen taiteensuunta, jotain ymmärsin, jotain en. Moni asia kuitenkin näytti tutulta suomalaisugrilaisessa perinteessä. Olin jokseenkin ulkopuolinen, kädentaidot ovat itselläni olemattomat ja olen kaikenkaikkiaan liian tylsä moneen asiaan

. Asia jäi kuitenkin kiinnostamaan, eikä maalaaminenkaan niin vaikeata ole kunhan kerkiäisi.
Piti kuitenkin lukea Kalevala uudelleen,kuten myös useampaa kertaan olen lukemassa udmurtien kansalliseeposta, josta löytyy kovinkin tuttuja asioita.

Kuvitelin pääseväni siivoilemaan omia nurkkiani, laittamaan tauluja seinille ja asettumaan "taloksi", mutta ei senkään aika vielä näköjään ollut.
Sota Lähi-Idässä laajeni ja pakolaisvirta EU:n sisälle alkoi. Pikkuhiljaa "avoin Eurooppa" alkoi sulkemaan porttejaan, mutta aina löytyi jokin rako, mistä sisään pääsi.
Tarinat kertoivat nuorista vetreistä miehistä, jotka jättivät kotimaansa jättäen naiset, lapset ja vanhukset kuolemaan nälkään ja pommien alle.
Keuruukin kieltäytyi ottamasta turvapaikanhakijoita, kunnes ihmiset nousivatkin paikallishallintoa vastaan ja SRK tarjosi majoituksen.
On asioita joihin on tartuttava kun Sielu niin sanoo.
Olin ensimmäisenä aamuna IsossaHiekassa kun yöllä tulleet ihmiset heräilivät. Vaatteita oli onneksi tullut jo runsaasti, joten lähes jokaiselle löytyi lämmintä päälle.
Minulle ei niiden kahden päivän aikana, jolloin olin lähes kokoajan yksin vaatteita jakamassa, tullut mitään pelon tunnetta. Oikeastaan tunsin olevani siellä hyvässä turvassa. Koko ajan, joku oli auttamassa.

Tässäpä pari kappaletta, niitä nuoria vetreitä miehiä, jotka jättivät perheensä sotatantereelle.

Ja tässä yksi, joka välittömästi vietteli ainakin minut... tosin en tiedä onko nuori "viettelijä" mitä sukupuolta.
Muutamina päivinä mitä olen vapaaehtoisena tuolla työskennellyt, en ole tavannut mitään sellaista, mitä suomalaisetkaan eivät tekisi. Perheet aloittelevat perhe elämäänsä, lapset lähtivät kouluun.
Majoituksessa on byrokratiamme aiheuttamia esteitä. Ruokaa ei voi laittaa huoneissa, keittiössä ei saa olla mukana, kun ei ole hygieniapassia. Töihin ei saa mennä, kun ei ole ollut riittävää aikaa Suomessa. Talkoisiin ei kukaan uskalla pyytää, koska sitten tulee puheet "orjatyövoimasta".
Kun varsinaista kuolemanhätää ei juuri nyt ole, ihmiset tylsistyvät ja kaikki kokemukset nousevat pintaan.
Kieliongelmat ovat esteenä monelle asialle ja väärinkäsitykselle. Seuraavaksi on pelkona palautusten alkaminen. Meillehän on lisäksi epäselvää mikä paikka on turvallinen asustaa ja elää. Siitäkin ollaan ihan viikottain erimieltä.
En väitä, etteikö joukossa olisi epärehellisiä ja sellaisia jotka pakenevat jotain, eivätkä "kuulu joukkoon" Eikös lie suomalaisissakin näitä ole?

Keuruu on kotiseutuni, sukuni asustanut täällä vuosisatoja. Rakastan tätä paikkaa ja sen kautta "peilaan" myös turvapaikahakijoita. Nämä ovat myös asustaneet alueillaan kauan, kauemmin kun oma sukuni täällä. En minä jaksa uskoa, että miljoonittain ihmisiä pakenee ainoastaan paremman elintason vuoksi?
Jos näin olisi niin kai minäkin siirtyisin eläkkeineni jonnekkin, missä voisin elää ja asua varsin vauraasti loppuikäni.
Uskon turvapaikanhakijoista suurimman osan yrittävän pelastaa henkensä ja uskon heillä olevan suuren ikävän kotimaahansa ja sinne jääneiden omaistensa luokse.

No tällä pikkutytöllä on ainakin lämmin myssy ja lapaset, sekä vanhemmat mukana, joten hän selviää..................mutta selviämmekö me oman kateutemme ja ahneutemme kanssa? Siinäpä pulma.

Jospa kuitenkin pikkuhiljaa pääsen lopettelemaan tätä muuttoani, jos vaikka jouluksi saisi valmiiksi...ellei jokin uusi juttu lähesty jostain. Yllättävästi niitä on tullutkin.

Tänään lopuillan keskitynkin maan hallitukseen. Kahdeksan vuotta on junnattu SOTE uudistusta.Asiaan ei tunnu tulevan loppua. Stubb ei anna periksi ja Sipilä pitää aikataulusta kiinni.
Ihan tässä veikkaan, että pääministeri vetää voiton kotiin, mutta Stubbin tilanne arveluttaa. Soini ei kestä painetta. Mutta se varmaan nähdään kohta, tuskin kuitenkaan tänään. Ehkäpä Stubbille annetaan mahdollisuus pitää "kasvonsa", vaikka hymy ei tuskin enää koskaan palaudu takaisin.
Koska epäluottamus on kolmikolla senverran syvä, saattaisi olla parempi pitää uudet vaalit, mutta ihan samalla tavalla me äänestäisimme, paitsi Sipilä ei lähtisi enää mukaan....mutta se jää nähtäväksi.