lauantai 27. joulukuuta 2014
VUOSI 2014
Lähes lumettoman syksyn ja joulun jälkeen alkoi pakastamaan ja "talventörröttäjät" seisoivat kauniisti pihassa ja kelpasivat pikkkulintujenkin ruuaksi....tai sitten ihan muuten vaan keinuttelivat itseään koristeena.
Lunta ei ollut juuri nimeksikään, mutta tienpätkä lasten luokse olikin sitten liukas. Potkukelkalla ei päässyt, töppöset luistivat joten ojanpohjia oli parasta kulkea, taittamatta niskojaan.
....... Tyttären järjestämä kasvissyöjän kokkikoulu olikin sitten niitä vaikeimpia asioita vuoden varrella, varsinkin kun neljä kissaa pyöri ympärillä ja karvoja ei saanut päästää joukkoon..
Onneksi sain päästötodistuksen "toivottomana" tapauksena jo kolmen kuukauden kuluttua. Lapsenlapsen hoitaminen muutamia päiviä viikossa antoi myös ihmetyksen aihetta. Reilun vuoden ikäinen Ahti hallitsi television ja tietokoneen paremmin kuin itse.Ellei mummu ymmärtänyt, kiskottiin kädestäpitäen oikeaan paikaan, usein olimme erimieltä asioista ja kun liikkuminen sujui lapselta aina vaan paremmin ja mummulta huonommin, niin monta erimielisyyttä käytiin lävitse. (lapsi voitti)Äidin lähtiessä muutamaksi päiväksi Lontooseen mummu saikin pakata pojan matkalaukkua useita päiviä ja Ahti kuljeskeli matkalaukku kädessään lähes koko ajan.Jossain vaiheessa päätin opettaa lapsen lukemaan, muttei siitä mitään tullut, kun kirjassa oli mm sanoja neekeri ja muuta sopimatonta.Muutenhan lapsi olisi oppinut lukemisen taidon, mutta minua sanottiin ihan rasistiksikin (muistaakseni)
Jossain vaiheessa aloin etsiskelemään manhoja autoja ja leikkikaluja, muutamia oli tallella, mutta poika ei huolinut nukkeja.... mistähän sekin johtui.Metallisia leikkiautoja löytyikin sitten korillinen tuvan nurkkaan, joten ajelemista on riittävästi.Pitkäperjantai ja koko lähipiiri aterioimassa.Myllylän torppa lähellä Asuntaa Pitkäperjantai iltana...Lapsuudessani siellä oli elämää ja ihmisiä, koski kohisi vielä entiseen tapaansa, muuten kaikki oli muuttunut.Pääsiäisaamu oli aurinkoinen ja upea, kuva on jostain Petäjäveden ja Korpilahden alueelta... siinä on kuulemma kivikautinen asujaimisto.Lähestyvä myrskyrintama ja vettä tulikin aikalailla. Oli myös kesän ainoat helteet.Ihmeellisen kaunis on pienikin kasvi... ei raatsi ajella nurmikkoa.Matkan varrelta, markkinoilla, äitini lapsudenkoti, museota, Ylistaroa jne.Lapsuudenkotini.Ja tämän vuoden kruunasi pieni joululapsi.
keskiviikko 26. marraskuuta 2014
MARRAS
Kuukausi on ollut todella pitkä ja pimeä. Kaikki on ollut "pysähdyksissä" pyhäinpäivän jälkeen. Olen mielessäni vaihtanut kuukautta jo useampaankin kertaan..... Kai se johtuu tuosta sanasta Marras, joka on syöpynyt jostain perimästä sieluuni.. Piti oikein tarkista sanan alkuperää, joka onkin indoeurooppalainen sana "martras", joka viittaa muinaisintiaan, sanasta on muodostunut myös latinankielinen mori (kuolla), mors (kuolema) ja moratlis(kuolevainen)
Tietenkin olen muistanut laittaa vainajille ruokaa pöydälle vähän joka yöksi, noin niinkun varmuuden vuoksi. En ole lähtenyt kalalle, koska olisin tietenkin saanut suuren kalan "marras" ja se taas olisi tiennyt kalojenkuninkaan vihaa ja kuolemaa..... Toivottavasti kukaan ei ole pyydystänyt Marrasta.
No wikipedian sivuilla seikkaillessani törmäsin sitten sanaan Huu...... Eikä se olekkaan mikään turhanpäiväinen asia, vaan lounais-suomalaisessa perimässä, se on olento, joka näyttäytyy enteenä ennen jonkun kuolemaa tai ilmesty haamuna jonkun kuoleman jälkeen ja puraisee..... pentele. Siitä taas syntyy mustelma, jota kutsutaan "Huun puremaksi".
Pitemmälle en sitten uskaltanutkaan selailla wikipedian tietoja, alkoi jo kauhistuttamaan.
Olin useina aamuöinä kuullut perintöpiironkini laatikoista jotain outoa, joten päätin nousta tarkistamaan, josko siellä vaikka tämä Huu asustaisi. Pelkääväisenä ja tavallisena kuolevaisena istuin shaaliin kääriytyneenä nojatuolissa kello neljä aamulla ja taas se rapina alkoi.
Pelottikin, olisin lähtenyt pois, mutten uskaltanut. Kuuntelin papereiden siirtelyä ja joku todellakin niputti talonkirjoja ja muita arvopapereita ihan huolettomasti. Ei tuntunut häiriintyvän vaikka vähän yskähtelinkin.
....ja sieltähän se tuliPulleana ja tyytyväisenä se siirtyi keittiön kuiva-aine kaappiin ruokailemaan. Nyt odottelenkin sitten hiiriperheen lisääntymistä johonkin piironkini laatikoista.
Muutenkin marraskuu on huono kuukausi tehdä mitään päätöksiä. Hallituskin olisi saanut vaan lukea Aku-Ankkaa tämän kuukauden. Eivät muistaneen Muinaisia, tai nämä eivät puhu kaikille.
Talvisota alkoi Marraskuussa, Lotta järjestö lakkautettiin.
Suurlakot sijoittuvat myös marraskuulle 1905 ja 1917. Viime vuonna tippui Hawkit (kuulin).
Tämän vuotinen sattuukin kipeäsi vuosikymmeniksi eteenpäin, tarkoitan SOTE- sekoilua.
Onneksi kuu "kääntyy" joulukuun puolella, 6.12 joten lapsenlapseni ei synny vääränä kuukautena ja samaa minä tietenkin toivon hiiri pienokaisille ( voi hyvänen aika sentäs)
Sisarenikin muutti lapsuudenkotiini jo lokakuun puolella, joten ei ole vaaraa että "marras" iskee.Talo on saanut asukkaansa lähes 40 vuoden autiona olon jälkeen.
Kai se pysähtyneisyys johtuu siitäkin, ettei mitään kannata tehdä, kun joulu on kuitenkin tulossa ja pölyjen pyyhkimisen voi jättää joulunalus viikolle. . Olen kertonut lapsenlapselleni joulupukista. Olemme soittaneet vanhalla, vihreällä lankapuhelimella . Asia on kai mummusta hauskempaa kun pojasta, koskapa alkoi siivoamaan kun muori vaan höpöttää puhelimessa, mitä ei ole edes kytketty mihinkään (lapsi huomasi)Ulkona on surkean vetistä, välillä oli muutama sentti luntakin, mutta se suli pois, joten aina vaan pimeämpää.Huomasin että vesialtaamme on sydämen muotoinen ,vasta kun olin ottanut siitä kuvan..........minähän olin halunnut munuaisenmuotoisen 30 vuotta sitten,.......Paikalla oli ollut suuri mänty ja kantoa pois raivatessa syntyi ajatus vesialtaasta. Pidettiin oikein "harjakaisetkin" ja nuorimmainen lapsi tippui sinne välittömästi. Valoa antavat kynttilät ja takatulen äärellä on mukava istuskella ja antaa ajatuksen levätä. ....Tulella on merkillinen vaikutus, se on erilainen, mitä auringonvalo....takkatulta ja kynttilää jää tuijottamaan. Saa olla olematta mitään. Pään sisuskin saa huilata ihan vapaasti..........Ensimmäinen adventti on tulevana viikonloppuna. Jotenkin sen jälkeen yleensä herää kiirehtimään ja suunnittelemaan. Joka vuosi päätämme, että vietämme ihan rauhallisen, vaatimattoman joulun, mutta aina se tuntuu paisuvan mahdottomuuksiin. Mutta jos tänä vuonna....
lauantai 1. marraskuuta 2014
PYHÄINPÄIVÄN MIETTEITÄ
Pyhäinpäivä on sijoitettu perinteisen maanviljelyskulttuurin työvuoden päättöön. Juhlitaan sadonkorjuun päättymistä. Vuosikymmeniä sitten se oli palkollisten vapaapäivä ja työväen "vaihtoviikko".
Kekrin aika koitti kun karja oli tuotu sisään, jyvät laarissa, juurekset maakuopissa ja syysteurastukset tehty.
OLI JUHLINNAN AIKA.
Jossain omassa takaraivossani piilee on ajatus, että vuodenvaihteen pitäisi edelleenkin tapahtua tässä loka/marraskuun vaihteessa, niinkuin se on ollut aikoinaan koko Euroopassa.
Kai se on perimänä jotenkin siirtynytkin, koska omat ulkotyöt olen pyrkinyt saamaan valmiiksi Pyhäinpäivään mennessä ja parempi siivouskin näköjään ajoittuu samaan aikaan, joten kiirettä on pitänyt.
Tähän suloiseen sekamelskaan sitten yhdistyy halloweenit, pyhät miehet, vainajat ja taiat.
Muistelen kuulleeni "muinaisilta" että sauna pitäisi lämmittää, laittaa valmiiksi kylpyvedet ja viinakset . Tuvan pöydälle ruuat ja kahvit jotta Henget saavat vierailla ja ruokailla rauhassa.
No näitä en kuitenkaan tehnyt.....ainakaan tänä vuonna, mutta tiedä sitten vaikka ensi vuonna.
Tämä oma yhteisömme viettää Pyhäinpäivää ja Halloweeniä samanaikaisesti, mutta aloitin kuitenkin Jumalanpalveluksella, jonka jälkeen tulikin sitten pieni Ahti poika "karkki tai kepponen mielessään"....Karkkia tuli.
Halloween muistuttaa paljolti entisajan Kekriä, jolloin lapset kiersivät talosta taloon "köyrimörköinä". Tällöinkin vierailijat vaativat kestitystä ja ellei sitä saanut, nämä pahankuriset möröt alkoivat särkemään uunia.
Jotkut väittävät Halloweenin tulleen Britanniasta, mutta se lienee ollut jo vuosisatoja.... tuhansia eurooppalaisten vuodenvaihteen juhlaa................Mutta siis tähän Pyhäinpäivään ja Jumalanpalveluksen tekstiin, joka onkin sitten mietityttänyt koko päivän.
Jossain nykyisen Israelin alueella syntyi, eli ja kuoli mies, nimeltä Jeesus. Historiallisia tosiasioita tästä ei ole, eikä kirjoituksia myöskään tältä ajalta ole. Kerrotaan Jeesuksen syntyneen Maria nimiselle nuorellle naiselle ja isäpuolekseen sai Josefin. Jeesuksen kerrotaan olleen perheen vanhin lapsi ja toimineen isäpuolensa kanssa talonrakentajana.
Juutalaisethan ovat vuosituhansia odottaneet Messiaan saapumista. Jeesusta he eivät hyväksyneet jostain syystä, kuten eivät Islamin uskoisetkaan, joten nämä uskonnot pohjautuvat Vanhaan Testamenttiin ja Koraaniin. Islamin uskoiset pitävät Jeesusta profeettana, mutta Juutalaisuudessa ei noteerattu silloin Jeesusta oikein miksikään ja päättivät ristiinnaulita Jeesuksen ja ilmeisesti pitävät sitä edelleenkin viisaana ja oikeana tekona.
En puutu juutalaisten toimintaan sen kummemmin, näillä oli silloin omat toimintatapansa ja muutenkin koitan puuttua ainoastaan omiin asioihini, että saisin pidettyä edes ne jotenkin kohdillaan.
Jeesuksen toiminnasta ei oikeastaan tiedetä muuta kun syntyminen, sitten vierähtikin noin 30 vvuotta, kunnes tämä tuli kuulemma räyhäämään ja kaatoi mm rahanvaihtajien pöydät ja moitti kirkon toimintaa pitäen kansaa kiihottavia puheita, joidenka vuoksi sitten päätettiin vangita ja ristiinnaulita.
Tämän päivän tekstinä oli Jeesuksen pitämä puhe, jota kutsutaan Vuorisaarnaksi. En löytänyt mistään paikkaa ja kuvaa, jossa tämä olisi tapahtunut, mutta tekstihän siinä on ainutlaatuinen ja puhutteleva.
Vuorisaarnassahan kerrotaan millaiset ihmiset ovat autuaita eli siis onnellisia. Jeesus kertoo ihmisen ominaisuuksista . "Onnellisia ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta". Tätä kohtaa en ymmärrä yhtään. Mitenkä hengessään köyhät ja taivasten valtakunta liittyvät toisiinsa? Mitä jeesus sillä tarkoitti?
Murheellisten saaman lohdutuksen ymmärrän. Mutta mitä tekmistä kärsivällisyydellä ja maanperimisellä on keskenään?. Tulee mieleen Alma-Koiranen , joka sitkeästi istuu ruokapöydän vieressä luottaen, että sieltä jokin muru tipahtaa lattialle.
Vanhurskauden nälkä ja jano tarkoittanevat oikean tiedon saamista, sitkeää etsimistä, jossa viimein totuus aukenee silmien eteen. Asia kai tarkoitaa sekä maallista, että henkistä tiedon saantia.
Autuaita, siis onnellisia ovat rauhantekijät jota siten saavat Jumalan lapsen nimen.
Moni rauhanliikkeen aktivisti, ei kuitenkaan missään tapauksessa sekoittaisi Jumalaa koko juttuun, joten ärsyttääkö se heitä? Jeesus sanoi jossain itsekkin, ettei hän ole tuonut rauhaa, vaan miekan. Tosin moni rauhantekijä taas on syvästi uskonnollinen.
Armahtava ihminen saa armahduksen usein läheisiltään, mutta toisille ei armoa löydy mistään. Joutuuko sitten odottelemaan jonossa viimeiseen tuomion saakka?Autuaita, siis onnellisia ovat puhdassydämiset: he saavat nähdä Jumalan. Tämä on mielestäni Vuorisaarnan kaunein kohta ja samalla ymmärrettävi,mutta vaikein kuvailla. Mielestäni siinä on suunnaton nöyryys, ymmärys ja rakkaus koko maailmaa kohtaan.
Nyt kun tarkemmin ajattelee, minun ei olisi pitänyt Pyhäinpäivän tekstiin puuttua ollenkaan. Tähän asti olin kuvitellut ymmärtäväni Vuorisaarnan täysin, mutta nyt huomaan etten ymmärrä siitä tippaakaan, joten siirrynkin tästä kohta Facebookkiin selvittämään maailman tapahtumia... joista en kyllä myöskään ymmärrä mitään, Mutta sitä ennen muutama rivi tämän päivän kulusta.
Aaamu oli jo suunnattoman kaunis.Maa oli kuurassa, aurinko paistoi täydeltä terältä kun lähdimme viemään kynttilöitä hautausmaalle.
Keuruun hautausmaa on kaunis, järven rannalla.....Lapinkangas nimeltään. Jostain olen lukenut, että siellä käytiin kova taistelu aikoinaan lappalaisten ja hämäläisten eränkävijöiden kanssa, joka päättyi lappalaisten häviöön.
Kiersimme haudat ja palasimme kotiin Ketveleenkannaksen kautta.Jossa aikoinaan Herpmannin veljekset johtivat taistelua venäläisiä kasakoita vastaa. Muistokivessä lukee mm "Vaeltaja ole valmis, kuntoasi kerran kysytään". Näinhän se lienee. Jokaiselle on jokin ihan ikioma taistelu varattuna. Joku voittaa sen, joku taas häviää.Mutta saattaapi Vuorisaarnasta löytyä kaikesta huolimatta lohtua häviäjällekin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)



