Lähes lumettoman syksyn ja joulun jälkeen alkoi pakastamaan ja "talventörröttäjät" seisoivat kauniisti pihassa ja kelpasivat pikkkulintujenkin ruuaksi....tai sitten ihan muuten vaan keinuttelivat itseään koristeena.
Lunta ei ollut juuri nimeksikään, mutta tienpätkä lasten luokse olikin sitten liukas. Potkukelkalla ei päässyt, töppöset luistivat joten ojanpohjia oli parasta kulkea, taittamatta niskojaan.
....... Tyttären järjestämä kasvissyöjän kokkikoulu olikin sitten niitä vaikeimpia asioita vuoden varrella, varsinkin kun neljä kissaa pyöri ympärillä ja karvoja ei saanut päästää joukkoon..
Onneksi sain päästötodistuksen "toivottomana" tapauksena jo kolmen kuukauden kuluttua. Lapsenlapsen hoitaminen muutamia päiviä viikossa antoi myös ihmetyksen aihetta. Reilun vuoden ikäinen Ahti hallitsi television ja tietokoneen paremmin kuin itse.
Ellei mummu ymmärtänyt, kiskottiin kädestäpitäen oikeaan paikaan, usein olimme erimieltä asioista ja kun liikkuminen sujui lapselta aina vaan paremmin ja mummulta huonommin, niin monta erimielisyyttä käytiin lävitse. (lapsi voitti)
Äidin lähtiessä muutamaksi päiväksi Lontooseen mummu saikin pakata pojan matkalaukkua useita päiviä ja Ahti kuljeskeli matkalaukku kädessään lähes koko ajan.
Jossain vaiheessa päätin opettaa lapsen lukemaan, muttei siitä mitään tullut, kun kirjassa oli mm sanoja neekeri ja muuta sopimatonta.
Muutenhan lapsi olisi oppinut lukemisen taidon, mutta minua sanottiin ihan rasistiksikin (muistaakseni)
Jossain vaiheessa aloin etsiskelemään manhoja autoja ja leikkikaluja, muutamia oli tallella, mutta poika ei huolinut nukkeja.... mistähän sekin johtui.
Metallisia leikkiautoja löytyikin sitten korillinen tuvan nurkkaan, joten ajelemista on riittävästi.
Pitkäperjantai ja koko lähipiiri aterioimassa.
Myllylän torppa lähellä Asuntaa Pitkäperjantai iltana...Lapsuudessani siellä oli elämää ja ihmisiä, koski kohisi vielä entiseen tapaansa, muuten kaikki oli muuttunut.
Pääsiäisaamu oli aurinkoinen ja upea, kuva on jostain Petäjäveden ja Korpilahden alueelta... siinä on kuulemma kivikautinen asujaimisto.
Lähestyvä myrskyrintama ja vettä tulikin aikalailla. Oli myös kesän ainoat helteet.
Ihmeellisen kaunis on pienikin kasvi... ei raatsi ajella nurmikkoa.
Matkan varrelta, markkinoilla, äitini lapsudenkoti, museota, Ylistaroa jne.
Lapsuudenkotini.
Ja tämän vuoden kruunasi pieni joululapsi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti