Vakituisia paikkoja ei synny ja matkat toisiin sairaaloihin vievät ajasta 1-3 tuntia. Lähtö klo 050-06.00 ja lapset päivä (?) hoitoon. Tuleepa siinä pienille pitkä päivä.
Mutta en minä ajatellut sen enempää tähän puuttua, mutta katsotaan mitä tulee sanotuksi.
Silloin aikojenalussa, kun aloin kirjoittamaan blogia lähinnä lapsenlapselleni ja kertoilemaan vanhoja juttuja, lupasin myös kirjoittaa mahdollliseen kuolemaani saakka (en ole varma onko kuolemaa).
Koskei Valvira, eikä muutkaan instanssit ole oikein ottaneet kantaa, suuni tosin tukkivat kerran 3000eurolla. Jatkanpa nyt muuten ja aivan varoitukseksi muille, jotka osuvat lukamaan.
Olen ollut oikeastaan aina ns perusterve, mitä nyt selkä kramppasi ja kramppaa edelleen, eikä sen syytä aikoinaan löydetty. Maalaisjärjellä ajatellen jokin nikama vinksallaan, koska onnun jonkinverran toista jalkaa.
2007 huhtikuussa liukastuin pihassa ja olkapää meni sijoiltaan. Ambulanssimiehet, sekä lääkäri vetivät sen paikoilleen ja kuvauksiin Jyväskylään. Olin täysin lääketokkurassa. Vaatteeni laitettiin perheen mukana kotiin ja minä jäin odottelemaan kuvauksia. Olisi mennyt hyvin, mutta lähetteestä oli jäänyt maininta olkavarren vetämisestä paikoilleen. Minut kotiutettiin keskiyöllä taksilapun kanssa, muttei minulla osunut olemaan vaatteita, joten lapseni ajoivat yhteensä 130km yöllä hakeakseen minut kotiin.
Sain kolme päivää sl lomaa ja sitten minulle ilmoitettiinkin jatkaa vaan sairauslomaa......Lääkäri joka unohti lähetteestä varsin olennaisen osan, hukkui, enkä saanut häntä mistään kiinni....TK huolehti omistaan. Oli joku nuori "käypäläinen". Monen tutkimuksen ja papereitten täytön jälkeen sain siis tuon 3000e korvauksen leikkauksen viivästymisestä. Ortopedian ylilääkäri ehdotti olkapään proteesia, koska käsi itseasiassa roikkui nahan ja yhden jänteen varassa. Kokenut ortopedi ehdotti, ettei proteesia, vasta sitten kun viimeinenkin jänne on poikki....Kiitokset hänelle. leikkaus piti suorittaa tähystysleikkauksena, mutta tulihan siihen reilu 10 cm laeikkaushaava.
Työrupeamani tein normaaliin eläkeikään asti....kiitokset siitä yötyö kavereilleni.
Seuraavaksi sitten kipulääkettä säännöllisesti ottaen, minulta lähti taju reiluksi tunniksi, heräsin Jyväskylän keskussairaalassa ja tärkein kysymys oli, olenko nauttinut paljon alkoholia ja olimmeko riidelleet.....Hoitohenkilökunnan ja lääkärinkin suureksi suruksi, jouduin kertomaan etten ole vuosiin maistanutkaan ja meillä ei riidellä.
No asiaa pohtiesani tulin tulokseen, ettei tuo ko lääke sovi minulle, joten pikkuhiljaa itsekseni poistin sen vieroitusoireineen päivineen.
Kävin kuitenkin Heinäkuussa 2012 kertomassa, että jotain tarvitsisin ja silloinen lääkäri (lähes aina on eri)päätti aloittaa Lyrican , eritttäin pienellä annoksella. Kävin joka kuukausi jouluun saakka vastaanotolla ja vaikka sanoin esim näköni, kuuloni , ym aistini häviävän, kompuroin,en osannut laulaa, enkä itkeä....Kaikesta kertomastani huolimatta annos nostettiin maksimiin ja minä jatkoin kompurointiani ja ilojeni ja surujeni hukkumista....Oli siis tapahtunut lääkkeellinen lobotomia (onkohan sellaista diagnosia olemassa) Olo oli kun zombilla.
1,5 vuotta sitten sitä alettiin vähentämään. Oli kokenut lääkäri.
Nyt kesällä 2016 heinäkuussa alkoikin sitten nopea "alaspäinmeno". Olin kun räsynukke, ei ollut väliä kallistuinko taaksepäin vai eteenpäin....yhtä notkeasti menin. Lihasvoima katosi, en kyennyt nostamaan lapsenlastani pinnasängystä. Aaamuyöstä jouduin nousemaan ahdistukseen tai selkeään rintakipuun, johon taas auttoi Finnrexin ja voimakas kahvi.
Lihasvoimat olivat lamaantuneet siinämäärin, etten saanut esim auton turvavyötä kiinni. Pahimmillaan oire oli aamyön noin klo 02.00 aikoihin.
Olin Heinäkuussa pyytänyt silloista lääkäriä konsultoimaan jotain esim neurologia tms, mutta 15 min aikana ei lääkärikään kykene kaikkeen. Silloin myös vasta huomasin Lyrican muuttuneen kolmiolääkkeeksi, jota se alussa ei ollut.
Lokakuussa olimme remontin vuoksi "evakossa" ja joka viikko useammankin kerran yritin päästä vastaanotolle. "Oma lääkäri" olikin lomalla ja vastaanotossa kysyttiin "onko hengenhätä"... kerroin hengittäväni, mutten jaksanut selittää taas kaikkea alusta. Tosin lyyyhistyttyäni taas seisailtani maahan , en päässyt ylös, joten jouduin odottelemaan puolisen tuntia, että lihakset alkaisivat tuntumaan ja niitä voisi "käskyttää".
Niissä ylösnousuissa, sitten alkoikin polvilumpio siirtyilemään ihan oman tahtonsa mukaan, yleensä ulkosyrjälle ja se ainoa terve olkavarsi kai venähti.Ainakin vielä on kovakin särky.
Odottelin lääkärille pääsyä noin kuukauden. Tuona aikana olin lopettanut Lyrican vähitellen, koska tiesin sen alunperin kehitetyn epilepsia lääkkeeksi ja lopettamisesta saattaisi tulla epileptistyyppisiä kohtauksia.....niinkuin tulikin, juuri ennen syvään uneen siirtymistä.
Hoitohenkilökunta oli väsynyttä ja turhautunutta. Sain vastauksia "En voi muuttua lääkäriajaksi"."Ei ole päivystysasia". Lääkärille päästyäni hän ihmetteli kuinka virkeä olen, Kerroin sen 15 min aikana miksi olen virkeä jne, ja pyysin että lopettaa lääkelistaltani Lyricat. Siellä ne edelleen ovat. Tosin minulla ei ole mitään moitittavaa lääkäriä, eikä hoitohenkilökuntaa kohtaan. Olemme lääketehtaiden "koekaniineja".
Lyrican lopettamisen jälkeen meni reilut kaksi viikkoa, etten tuntenut kipua missään. Nyt ne pikkuhiljaa palaavat, samoin kuten myös kuulo, näkö, virkeys, Ja mikä tärkeintä onnellisuus lapsista, lapsenlapsista ja elämästä yleensä.
Olin ollut parisen viikkoa ilman sitä pienintäkin 25mg Lyricaa, kun päätin kokeilla, oliko "lobotomiani" syy lääkkeiden kerääntymisessä elimistöön, vai mahdollinen yliherkistyminen......Näkyi olleen yliherkistyminen, koska 3-5 tunnin jälkeen taas "jalattomana".
Olen antanut palautteen Suomeen tuojalle, aluetervkesk, johtajalle, ja nyt yritän väsätä esitietoja kipupoliklinikkaa varten. Seuraava on Valvira.
Papereissani vuoden 2007 jälkeen lukee kutakuinkin kaikissa "obeesi", "kohtuullinen alkoholinkäyttäjä" (pyysin poistamaan) Nyt minun pitäisi todistaa myös, että olen pyytänyt päivystykseen kolmekin kertaa saman viikon aikana, mutta kun sitä ei ole dokumentoitu mihinkään...Aikoinani kosmuskynälläkin saatiin enemmän aikaiseksi.
Ymmärrän hyvin, että lääkärien ja hoitohenkilökunnan täyttyy alkaa jostain harjoittelemaan. Mikäli olen kuullut, niin harjoittelujaksoja on vähennetty oman koulutukseni jälkeen.
Kai se on sitten sitä "ilmaista työvoimaa", jota ei sallita????
Lisäksi tiedän tuon Lyrican sopivan erinomaisesti joillekin, kai suurimmalle osalle. Kutenkin lääketehdas tuntui olevan hyvin tietoinen "oireista" lähettäessään "rastiruutuun" lomakkeen, jossa taisi olla 20-30 haittavaikutusta. Minulla nyt sattui olemaan ne kaikki ja vähän lisääkin.
Ilman tätä yhteisöä en olisi selvinnyt...En minä pahemmin puhunut, mutta läheisten tietoisuus on usein hyvinkin suuri.
Nyt ainakin tiedän, miltä tuntuu koko kehon lamaantuessa....Eikä edes ollut tarvetta hengittää.
En todellakaan halua syyllistää niitä jatkuvasti vaihtuvia lääkäreitä, Keuruu on hyvä paikka asua ja olla, varsinkin lapsiperheiden, mutta tätä Sotea jauhaessa kukaan ei halua asettua tänne vakituisesti.
Voisin tietenkin jatkaa tätä kertomalla, mitä pitää tehdä. Tarkoituksenani oli kuitenkin ainoastaan kertoa muillekin omasta kokemuksestani.
Jos jollakin osuu olemaan jotain kysyttävää, vastaan ihan mielelläni, joko FB:ssä tai makinen.tuula@gmail.com. Jouduin jättämään muutamia asioita pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti