PÄÄSIÄISESTÄ... PÄÄSIÄISEEN.......ja kuinka paljon voi tapahtuakkaan yhden vuoden aikana.

Joka vuosi, jo kymmenien vuosien aikana olen "keskustellut" salaman lyömän koivun kanssa ja pohdittu yhdessä, selviämmekö taas vuoden eteenpäin...Kaksi vaivaista.

Kaksi rikkoutunutta. Molempien kesä yleensä lyhyt. Lehdet puhkeavat myöhään, ja tippuvat aikaisin . Mahla virtaa.....
Ilmeisesti meillä kuitenkin jokin virkamme on ollut ja näyttäisi, että selviämme taas kevääseen.
Muutto uuteen kotiin alkoi varsinaisesti viime Pääsiäisenä ja jos olisin tiennyt, mitä edessä on , niin olisinkohan lähtenyt enää tulevalle vuodelle?
"Maailmankirjat " menneet sekaisin.
Vaikuttaa ettei mikään ole kuten vielä vuosi sitten.
"Askelmerkit" eivät ole pitäneet paikkaansa.

Kesä meni normaalisti Tosin tutustuin jo silloin uusiin ihmisiin Multian etnofuturistisella taideleirillä. Oli kantasuomalaisia ja suomensukuisia itärajan takaa.

Kotiseutumuseolla, niinkuin muinakin kesinä. Tosin nyt ei kaikki mennyt niinkuin piti, mutta eihän viimeisen vuoden aikana mikään muukaan ole mennyt tavanomaisesti.
Sukutapaamisia, niinkuin ennenkin. Kokouspöytäkirjat eivät näy muuttuvan miksikään. Paikkakunnat vaan vaihtelevat.

Kuvittelin syksyllä pääseväni laittamaan uutta kotia kuntoon ja ainakin purkamaan laatikoita, mutta väärä oli sekin oletus.

Taivaanmerkit eivät luvanneet hyvää.

Kuuntelin enemmän omaa sisäistä ääntäni ja odotin.....Olin seurannut vuosia Lähi-Idän tilannetta...odottaen. Näytti ettei meillä Suomessa osattu varautua vaikka Välimereen oli hukkunut jo tuhansia ihmisiä. Vasta kun suomalaisten suosima lomasaari täyttyi turvapaikanhakijoista, alettiin reagoimaan. Samaan aikaan EU alkoi kiistelemään, kuka mahtaisi ottaa ne parisataa tuhatta ihmistä jaettavaksi EU:n kuuluvien keskuuteen alkoi kiistely.
Aikaisemmin oli syytetty Päivi Räsästä, ettei edes kiintiöpakolaisia ole otettu vastaa, mutta nyt syntyikin monenlaisia "vastarintaliikkeitä". Kukaan ei halunnutkaan ottaa henkensä hädässä olevia ihmisiä ainakaan omalle paikkakunnalle.
Turvapaikahakijat etsivät aina uusia reittejä, ja moni jäi sille tielle. Perheet hajosivat, pieniä lapsia ammuttiin matkan varrella. Isiä ja äitejä katosi.
"Ne tulevat ja raiskaavat, tappavat, varastavat, ovat elintasopakolaisia jne.
Olihan joukossa toki niitäkin, jotka tulivat paremman elämän toivossa, mutten sitä yhtään ihmettele. Monia vuosia oli hoettu, kuinka Suomeen on syntymässä työvoimapula suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle.
Itse kuulun suurten ikäluokkien viimeisiin ja työttömyys sen kun kasvoi. Päättäjiltä puuttui laskutaito. Tilastoja väännettiin suuntaan jos toiseen. Edellisen hallituksen lähes kaikki ministerit vaihtuivat huomatessaan päässälaskutaidon puuttumisen.

Edelleen puhuttiin "vapaan liikkumisen EU:sta, mutta se ei koskenutkaan enää niitä ihmisiä, joilla oli hätä. Dublin sopimus ja Schengen rajat joutuivat koetukselle. Maat alkoivat kiristämään toisiaan . Kreikka otti vastaan, niin paljon kun kykeni.

Ihmisten hätä senkun läheni ja lokakuussa Tornion kautta alkoi saapumaan ihmisiä Lähi-Idästä.
Kunnat riitelivät kuka ottaa, vai ottaako kukaan.
Oman kotikyläni valtuusto päätti ettei oteta, vaikka varuskunnassa oli tyhjää tilaa isommallekin väelle.
......Sana, rasismi, on kärsinyt ainakin itselleni inflaation.Pro Keuruu sivuston piti olla asiallisen ja keuruulaisten yhteisen sivuston, jossa käsiteltäisiin yleisiä asioita, yleisellä tasolla. Siitä muodostui kuitenkin HV-lehden sisar-sivusto. Siinä vaiheessa hävetti olla keuruulainen !

...............Kuka/mikä ylensä auttaa, jos ihmisellä on hätä? Nyt Keuruun seurakunta päätti kuunnella ihmisten hätää, ja antoi "Hiekan"leirikeskuksen turvapaikanhakijoiden käyttöön.
Kaksi bussilastilista saapui sateisena ja kylmänä yönä leirikeskukseen.
Keittiö oli jo varautunut ruokien kanssa ja taisin itse olla myös aika varhain paikalla.
Ihmiset tulivat viluisina, nälkäisinä ja pelokkainakin paikalle. Lapset flunssaisina, vähissä vaatteissa. Yhteistä kieltä ei juurikaan ollut, mutta sydämen kieli on AINA yhteinen.

................samana päivänä alkoi tulemaan vaatteita, astioita. Lapsille leluja, vaikka suuri osa paikkakuntalaista väitti siellä olevan ainoastaan nuoria miehiä,jotka ovat jättäneet perheensä sodan keskelle. ....Mitkään selitykset eivät auttaneet. Jos maahanmuuttovastaiset saivat päähänsä jotain, sitä ei järkipuheilla voinut toisin kertoa.

Vapaaehtoiset saivat kuulla jos jonkinlaisia uhkauksia, riettauksia. En edes ymmärtänyt kaikkea miksi esimerkiksi minua sanottiin. Ei meillä ollut koulutusta turvapaikanhakijoiden vastaanottamiseen. Emme tienneet, ettei ole sopivaa kätellä, katsoa silmiin, koskettaa, lohduttaa ja pitää ympäriltä kiinni. Aivan samaa saivat seurakunnan palkkaamat kokea.
Lienee tehty myös valitus maahanmuuttovirastoon, kun emme osanneet/halunneet olla etäisiä.
Ensimmäisiä suomenkielen sanoja taisikin olla "äiti".

Ensmmäisen vauvan synnytyksen alkaessa kiersi tarina välittmästi , kuinka synnyttävää äitiä oli kivitetty, koska nainen on synnyttäessään "saastainen".....
Alussa olin/olimme vihaisia ja koitimme oikoa asioita, mutta turhaan.
En halua syyllistää mitään ryhmää, tuskin ilkeyttään puhuvat, mutta ihmisen manipulonti on liiankin helppoa.

Seuraavaksi saapui varuskuntaan SPR:n rakennuksiin noin 600-700 turvapaikanhakijaa, joten 10 000 ihmisen pikkukylässä asustikin vajaa 10% 6-7 eri kansallisuutta.
Perheet alkoivat saamaan tukiperheitä ja pääsivät tutustumaan paikallisiin koteihin. Kulttuurien kohtaaminen ei ollutkaan vaikeata.
Toimintaa alkoi syntymään, ainakin kolme suomenkielen kurssia aloitti toimintansa.
Pikkujoulu, turvapaikanhakijoiden valmistamia ruokajuhlia, musiikkileiri, uimahallikäynnit. Luistelua, hiihtämistä. Lapset mahdollisiman nopeasti kouluun. Pilkkimistä.... siis aivan samoja asioita mitä me muutkin teemme. Osa käy töissä ulkopuolella ja taas osa kunnostaa Isohiekan leiriä, sen aloittaessa normaalin toimintansa.
......Tavallisten keuruulaisten hiljainen myötätunto voitti äänekkäät vihapuheet.
Vakituiset työntekijät laittoivat itsensä todella koville. Samoin hyvin suuri osa kotikyläni ihmisistä muutti käsityksensä "muukalaisista" tutustuessaan turvapaikanetsijöihin paremmin.
Lisäksi osaa perussuomalaista syytettiin suotta. Moni puolueen jäsen on ollut aktiivisena mukana koko tämän puolivuotiskauden minkä seurakunnan leiri on ollut toiminnassa. Jokaisessa puolueessa on ollut empaattisia ja lämpimimästi ajattelevia ja taas päinvastoin.

En usko olevani erityisen uskonnolisen ,käväisin kuitenkin muutama päivä sitten kinkereillä ja khra Ossi Poikonen oli valinnut keskustelun aiheeksi "Olemme kaikki Jumalan perheväkeä".
Näinhän sen pitäisi olla, ei perhettä ohjailla lailla, asetuksilla ja pykälillä, vaan rakkaudella ja lempeällä ohjaamisella.

Olen saanut takaisin uskoni Ihmiseen. Emme ole vielä selviytyneet, mutta näen Taivaan. Meille kaikille yhteisen.